tiistai 3. syyskuuta 2013

Elmo Rovaniemellä näyttelyssä

Aamulla pakattiin Lauran ja Lauran koirien kans kimpsut ja kampsut mun autoon ja lähettiin ajelemaan kohti Rovaniemen näyttelyä. Manu oli mukana myös turistina, mutta toki ainoastaan Elmo "pääsi" kehään. Tuomarina oli Saija Juutilainen. Oli kyllä hirmu miellyttävä tuomari, tosi mukavasti käsitteli koiria, oli mukava ihmisille, arvosteli pitkästi mutta kuitenkin reippaasti ja kaikenhuipuksi perusteli hyvin miksi antoi mitäkin.

Elmolle tämän vuoden ensimmäinen EH, arvostelu oli mun mielestä ainakin oikein hyvä, mutta rokotti kovasti Elmon etuosan ongelmista. Tykkäs kauheesti Elmon värityksestä. Perustelikin mulle sanallisesti sitten tulosta "Aivan upean värinen ja luonteinen koira. Harvoin näkee noin hyvän väristä koiraa, jolla on noin selkeät tan-merkit, mutta tänään etuosa koitui sen kohtaloksi". No, eihän se varsinaisesti yllätä. Esiintyminenkään ei ollut ihan parasta Elmoa, juokseminen oli vähän semmosta säheltämistä. Joka ei tosin sinällään haittaa, koska intoa hommaan oli. Jossakin vaiheessa Elmo on kuitenkin ollut aika perässävedettävä kehässä, joten parempi jos on intoa kuitenkin hommaan.

Tässäpä tämä arvostelu, jonka loppulausahdus aiheutti hieman hilpeyttä. No, semmonenhan Elmo on <3

"2v, mittasuhteiltaan hieman neliömäinen. Hieno, lihaksikas, hyväluustoinen ja -runkoinen. Hyvä vahva takaosa ja vahvat käpälät. Aivan liian suora etuosa. Vahva kaula. Pyöreäkalloinen urosmainen pää. Hyvä huulilinja ja purenta. Hyvät korvat. Hyvin kaunis väri. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu hienolla luonteella ja ryhdillä, mutta etuosa kovin epävakaa ja eturaajat huitovat sinne sun tänne."

Tuloksena siis AVO EH/2

Ensi vuonna sitten uudestaan!

torstai 29. elokuuta 2013

Ja sitten Elmon uusi agilityryhmä

Elmokin pääsi aloittamaan sitten treenit isojen koirien puolella, eli kilpailevien ryhmässä. Aika jännää. Ratatreeniä Empallakin tiedossa. Itseasiassa rata oli sama mikä Manullakin eilen, mutta vähän lyhyempänä. Emppa veti aika hyvin. Se on ainakin vielä toistaseks helpompi ohjattava ja käännettävä ku Manu kun se mielellään tulee mun mukana eikä ryysi ohjauksista läpi. Kontakteja palkattiin vielä, mutta jatkettiin myös Aalta palkkaamattakin. Anna teki huomion, että vähän hitaasti lähtee vielä kontaktilta pois ilman palkkaa, sen verran outo tilanne ilmeisesti vielä. Ihmeellisiä hyppyjä teki, tosi ilmavia ja jotenki erilaisia. Annalta niistä kysyinkin ja se sano, että katto kans samaa. Tultiin siihen päätökseen, että ihmettelee varmaan pohjaa kun koko kesä ollaan treenattu hiekalla ja nyt hieman liukas tekonurmi alla. Hierojallahan se onkin pari viikkoa sitten käynyt. No, kivaa oli jokatapauksessa :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Manun uus agilityryhmä

Manu pääsi sitten tänään treenaamaan uudessa ryhmässä. Vaatimattomasti kolmen bortsun kans :D No, ilmeisesti yks niistä ei oikeesti kuulunut ryhmään, joten josko siellä jonkunmuun rotuinenkin ryhmässä olis.. Hallikausi korkattiin, mutta ratatreenit jatkuvat vielä jonkin aikaa kun kisakausi on vielä meneillään. Talvella sitten kuulemma keskitytään enemmän tekniikkaan.

Treenit sujui ihan ok, eipä noista mitään ihmeellistä jääny mielen päälle. Hieman oli Manu tahmean tuntunen, ei ihan parasta saanut itestään irti, mutta ei nyt kyllä huonoksikaan voi moittia. Rata oli melko simppeliä menoa.

torstai 22. elokuuta 2013

Elmon ja Manun kesän treenit yhteenniputettuna

Koska päivitykset laahaa jäljessä niin ei mitään mahdollisuutta ruveta treenejä yksitellen käymään läpi. Siispä niputan ne tähän yhteen tekstiin. Eli Activen agitreeneistähän olikin kesätauko kesäkuun puolestavälistä heinäkuun loppuun. Manu ei ole treenannut sillä välin ollenkaan lukuunottamatta springerileirin kertaa, vaan saanut olla ansaitulla tauolla agilitystä. Elmo on ollut kesällä myös KAS:n ryhmässä ja on enempi vähempi treenennut läpi kesän. Elmollahan oli parin kuukauden tauko talvella kun oli joku venähdys tms. toisessa etujalassa. Kesän treenit onkin ollut pelkkää ratatreeniä ulkokentällä ja ilman suurempia epäonnistumisia on molempien treenit sujunu. Toiset treenit paremmin kun toiset mutta kumpaakaan ei voi moittia. Elmolle on työstetty paljon kontakteilta ja kepeiltä jatkoa, ja niiden suorittamista myös ilman palkkaa lopussa. Kovasti on kehitystä tullut. Tai no, taitavastihan se on koko ajan suoriutunut, joten sanotaanko mielummin että ongelmia ei ole ilmaantunut vaikka palkkaa ei aina tulekkaan :)

Tokotreenitkin ollut kesäkuun jälkeen vähällä. Elokuuks ei päästykään ryhmään, kun aikataulut oli niin hankalat. Ens kuussa jatketaan taas toivottavasti. Tai Elmo ainakin jatkaa KAS:n ryhmässä, toivottavasti Manullekin löytyy Activelta sopiva ryhmä, koska aikataulut on edelleen sen verran hankalat kun tokopäivät siellä menee poikien agiryhmien kans samoille päiville + sunnuntaisin, mikä on mulle vähän hankala aika. Niin toivotaan että Manulle löytyis ryhmä joko sunnuntai-illalta tai sit torstailta Elmon agitreenien jälkeen. Päästäis Manun kans tosissaan harjottelemaan AVO liikkeitä, josko vielä tälle vuoteen pääsis kokeeseen! Nyt ollaan välivaiheessa kun ALOssa ei voi enää startata ja AVO on vielä hieman vaiheessa.

Ens viikolla alkaakin agissakin hallikausi taas ja pojilla onkin uudet ryhmät. Elmokin pääsee nyt kilpailevien ryhmään isolle puolelle. Toivottavasti olis mukavat ihmiset ja koirat ryhmissä! Elmon ryhmässä ainakin on yks kiva koirakko. Terkkuja Tiinalle ja Sirille jos luet tätä! Yritän jatkossa päivittää vähän useammin.

Nääh, yritin linkittää tähän Elmon treenivideota kesän treeneistä, mutta empäs osannutkaan sitä hakea facebookista enkä osaa sitä puhelimesta siirtää koneelle.. Ehkä joskus myöhemmin

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Manun paluu agiradoille tauon jälkeen

Vuorossa olikin ekat kisat tauon jälkeen Keminmaassa. Parit treenit ollaan sentäs keretty käydä. Ja hylkyputki senkun jatkuu. Meillä on ihan hirveä keppikatasrofi kun Manu menee aina toisesta välistä kepeille. Treeneissä sitä harvemmin tekee, mutta kisoissa kyllä senkin edestä. Minä varmaan jo jännitän niitä niin paljon että Manukin menee hämilleen. No, jokatapauksessa, eka rata pääty siis keppien harjoitteluun. Jouduttiin yrittään niitä monesti ja ei onnistunu sittenkään. Ei muuta kun radalta ulos. Eka kerta kun joudutaan jättämään rata kesken jonkun esteen harjottelun takia! Kauheeta. Kävin sitten harjottelemassa keppejä radan reunalla ja ei mitään ongelmaa. Huoh, turhauttavaa.. Toiselle radalle ei paljon huvittanu lähtä mutta koska äiti ja täti tulivat toista rataa katsomaan niin pitihän se mennä. Siihen Manu kyllä latas täysillä. Oli ihan meiningeissä, ei olekkaan montaa rataa vetänyt sillä kaasulla vaikka hyviä ja vauhdikkaita ratoja onkin viime kisoissaan pääsääntöisesti tehnyt. Kepitkin onnistu tällä kertaa toisella yrittämällä. Jatkettiin sit kaasulla rataa ja enhän minä ollu ehtiä mihinkään. Loppuradasta sitten en enää ehtinytkään vaan sain koiran jalkoihin ja siitä seurauksena seuraava este väärinpäin. Mutta ei sen väliä, alla oli keppien lisäks jo puomiltakin ylösmenovitonen, yllättäen. Manu ei toki taaskaan kerenny ees huomata että pieleen meni ja täräytettiin rata loppuun samalla kaasulla. Jäipäs kuitenkin hyvä mieli! Nyt jatketaan vähän kisataukoa ja treenataan keppejä, josko mä taas oppisin luottamaan että se osaa ne voin siihen luottaa kisatilanteessakin..

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Manu tokokokeessa ja TK1!

Manun neljäs koe. Vähän oli ristiriitaiset fiilikset pieleenmenneen SM-kokeen jälkeen. Lisäksi ei olla treenattu tokoa sen kokeen jälkeen kun springerileirillä ja viime viikolla kerran. Toki Manu osaa liikkeet vaikka unissaan, onhan niitä niin paljon jankattu, mutta ehkä enempi treenimäärä olis tuonu vähän lisävarmuutta. Lisäks mä mietin koetta ennen, että jos ei 1-tulosta tule niin pitäiskö mun silti vaan ruveta treenaan sitä AVOa varten, kun ALO-liikkeiden jauhamiseen on vähän leipiintyny, varmaan koirakin. Lisäks se on alkanu melko voimakkaasti ennakoimaan seisomista, joten pääsis vähän tekeen erilaista. Toki onhan Manu AVO-liikkeitä harjotellu ja ylempienkin luokkien, mutta nyt kun ollaan kokeissa kuljettu niin lähinnä keskitytty ALOon. Voisin sanoa siis että itellä oli melko isot henkiset paineet, koska halusin kipeästi sen TK1-tittelin, jotta ei tarvis vatvoa tätäkään asiaa. No, Manuhan ei tuottanut pettymystä vaan tokoili reilusti ALO1-tuloksen! Joskaan parasta Manua ei ollut tänään liikenteessä, vähän tai enemmänkin oli havaitsemista myös ulkopuolella oleviin asioihin, mutta annettakoon se anteeksi vähien treenien ja viimeisemmän kokeen muistijälkenä..Täytyy kyllä sanoa että mua jännitti kaikista eniten tämä koe, ilmeisesti sen verran "korkeat" henkilökohtaiset paineet, että tärisytti välillä kehässäkin. Toki sekin varmaan voi olla taas osasyy Manun ei parhaaseen fiilikseen, se kun tuppaa ottamaan nuo pienetkin mun eleet itteensä. Mutta siis, ei Manu missään tapauksessa huono ollut, teki kyllä hyvällä mielellä eikä paineessa!

Eli siis 177p, ALO1, TK1, sijoitus 4/11.
Puolen pisteen päähän jäätiin palkintopallilta, mutta se nyt on ihan toisarvosta. Tavoitteet oli ihan muualla ja ne täytettiin, kiitos ihanan Manun johon voi aina luottaa! Tuomarina siis Heli Kelhälä

Luoksepäästävyys 10
Nousi tervehtimään, ilmeisesti Heli-tuomarissa on jotain niin ihanaa kun ei malta sen kokeessa pysyä paikallaan. Heli ei kuitenkaan rokota siitä. Aika maltillisesti kuitenkin tervehti, enemmän näytti olevan huolissaan kun yks koira meitä aiemmin sai hirveet rähinäkohtaukset niin Manun piti vähän tutkailla mikä siellä tilanne.

Paikallaolo 8
Eka kertaa jotain muuta kun 10! Mutta ei tuulesta temmattu numero. Vinku taas hiljakseen ja maahanmeno oli hidas. Ei oikein reagoinu mun ennakoivaan virittelyyn, liekö sit maahanmenokäsky tullu vähän yllätyksenä jos ajatus sitä ennen oli muualla. Pysy kuitenkin varmasti maassa.

Seuraaminen kytkettynä 8½
Oli hortoilua ja täyskäännöksissä ei ollut yhtään mukana. Välillä skarppas ja seuras hyvinkin, mutta sitten taas pätkiä rupes haahuileen pikkusen.

Seuraaminen taluttimetta 8½
Samanmoinen kun edellinenkin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Ennakoi. Tätä se ei oo yleensä tehny mutta nyt jäi ennen käskyä jo seisoskelemaan. Kävelin pari metriä ilman koiraa ja sitten tuli "käsky" ja käskin maahan selän takaa. Mitään käsitystä ei ollut menikö se maahan mutta jatkoin vaan matkaa ja kun käännyin niin siellähän se kiltisti kökötti <3

Luoksetulo 10
Ensimmäinen 10 luoksetulosta vaikka tämän pitäis olla meidän varmin liike :D Täydellisen hyvä, teki just niinku aina treeneissäkin, perusasentoon tullessa kävi jopa tökkäämässä kättä jonka se tekee muutenki aina treeneissä kun sieltä tulee monesti namia!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7½
Ennakointia, ennakointia.. Jäi taas paljon ennen käskyä seisomaan. Pyysin sen sieltä takas seuraamaan ja tulikin mutta rupes taas ennakoimaan ja tarjos tällä kertaa maahanmenoa kun ei seisominen kelvannu. Tuomari sano että pyydä vaan vielä mukaan ja sitten teki käskystä hyvän pysähdyksen, ei väistänyt ja hieman vino perusasento. Ilmeisesti tuosta voi antaa silti pisteitä koska en antanu mitään käskyä kun se meni maahan vaan se tarjos sitä ite. Eri asia sitten jos se seisomiskäskyllä menee maahan niin liike nollautuu? Näin järkeilisin. Ennakointi on ennakointia, ja sama kai se sitten mikä se asento on mitä ennakoi. Eihän se mene nollille siitäkään jos se jää liian aikasin seisomaan..

Estehyppy 9½
Hieman vino perusasento jälleen tiputti puoli pistettä. Mutta tuomarikin kehu kovasti napakkaa pysähtymistä.

Kokonaisvaikutus 10
Mitäpä muutakaan iloiselle Manulle voi antaa. Sehän tekee sillon tosi mielellään. Tuomari tuumaskin että oikein kivannäköistä tekemistä yhdessä. Vinkkinä vielä anto jäävien treenaamiseen että tekee niitä jatkossa ihan hervottoman pitkältä matkalta. Joo, jotain niille pitää tehä, kun tuleehan niitä vielä AVOssakin. Tosin toivon josko ne siellä vähän helpottais kun tulee uusiakin liikkeitä mukaan niin sekottais vähän pakkaa. Katsotaan!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Elmo missikisoissa Kurikassa

Kuukauden näyttely"tauon" jälkeen Elmolla näyttely Kurikassa. Tauolta se tuntuu kun tossa keväällä oli niin paljon näyttelyitä. Tuomarina oli enkuille uus tuttavuus Viveca Lahokoski (kerran aiemmin arvostellut enkut). Elmo liikkui taas hyvin. Kommenttia tulikin tuomarilta josko juoksuttaisin sitä ilman namia, kun se liikkuu muutenkin niin hyvin, niin josko se ei kyttäilis mua. No kyttäileehän se, ja sillon varsinki sen etujalat mun mielestä menee vähän holtittomiks, mutta tein niinkuin tuomari sanoi ja liikkuhan se kyllä vallan reippaasti ilmankin. Mittas kaikki urokset, Elmon kohdalle sai 55cm. Minen kyllä usko että se niin iso olis. Pitääkin melkeen jossain agikisoissa käyä se huvikseen mittaamassa kun vaan muistais.

Tuloksena KÄY ERI/1

"Kookas, vahva uros, jolle toivoisin enemmän pituutta runkoon. Hieman holvautunut kallo-osa. Hyvät täyteläiset huulet. Kaulassa saisi olla enemmän pituutta ja lapa viistompi. Hyvä kiinteä selkä. Hyvä hännän kiinnitys. Vahva luusto. Liikkuu erinomaisen voimakkaalla takapotkulla mutta kinner saisi olla vakaampi. Hyvä jousto ja ulottuvuus etuliikkeessä. Etujalat saisivat olla suora-asentoisemmat."

Perusteli SA:n antamattomuutta tuolla pään muodolla ja etujalkojen liikkeellä. Jotta näin tällä kertaa. Tutki ja juoksutti kyllä erittäin perusteellisesti.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Springerileiri 10-14.7

Springerileirin ja hauskanpidon vuoro! Springerileiri järjestettiin tänä vuonna Pomarkussa Riuttansalmen leirikeskuksessa. Koska tänäkin vuonna olin tyyrännyt itseni leiritoimikuntaan oli vihdoin suuri helpotus, että leiri koitti ja kaikki se hiki, veri ja kyyneleet mitä ennen leiriä on vuodatettu oli taas takana. Toki leirillä vielä tulee ottaa vastuu leirin konkreettisesta onnistumisesta, mutta se on erilaista ja tavallaan helpompaa. Paikalle saavuttiin jo tiistai-iltana, jotta heti keskiviikkoaamuna voidaan ryhtyä tositoimiin.

Minä koulutin leirin agilitykoirakoita. Oikein päteviä oppilaita joukkoon mahtuikin. Omien koirien kans en hirveesti koulutuksiin osallistunut, perjantaina molemmat pääsivät liitämään Tero Strömbergin oppiin ja sunnuntaina Manu sai tokoille Merja Korten tahtiin. Nuo on kuitenkin henkisesti raskaita paikkoja koirille, joten olivat kyllä hyvin väsyneitä iltaisin ja uni tuli nopeasti :D. Toki saivat myös uida paljon, päätimme Virpin kanssa majoittua saunarakennukseen, joka ei oikea majoitustila ollut niin siitä pääsikin hyvin suoraan koirat polskuttelemaan viereiseen jokeen.

Teron koulutuksessa molemmilla oli ratatreeniä. Molemmilla oli sama rata, Manu pääsi koko pitkän radan loppuun ja Elmo esteelle 19. Oli oikein mukavat treenit molemmilla. Ainoa mainitsemisen arvoinen miinus oli että kentälle paistoi tosi kuumasti aurinko. Jos oli ohjaajille tuskallista niin sitä se oli etenkin koirille. Sunnuntain tokokoulutuksessa Manu harjoitteli seuraamista ja noutoa. Nouto olikin varsin hyvällä mallilla. Manu palautti laukalla kapulaa ilman takapalkkaa. Se onkin ollu viimeaikaisten treenien harjoittelukohde saada palautusvauhti samaksi kun kapulalle menovauhti. On näemmä harjoittelu kannattanu. Minä osallistuin vielä ilman koiria lauantaina metsästyskoulutukseen.

Hupiohjelmana molemmat pojat pääsivät iltaohjeman springeriviestiin. Viestin ideana on että joukkueessa on kaksi koiraa ja ohjaajaa. Molemmat koirat juoksevat vuorotellen oman ohjaajansa luokse. Eli koirat ovat lähtöasetelmissa vieraan ohjaajan luona. Ensimmäisellä koiralla on kaulapannassa "viestikapula" joka tulee vaihtaa toiselle koiralle ennen kun se pääsee matkaan. Toki turvallisuussyistä myöhemmin lähtevällä koiralla on apukäsiä pitelemässä ja se luovutetaan sieltä viestikapulan vaihtoon. Elmon joukkueessa olivat Virpi ja Virpin nuorempi koira Alde. Nuorisojengi oli ensimmäisenä vuorossa. Elmo lähti ensin ja sehän juos mun luo minkä kintuistaan pääsi ja hyvin Elmomaiseen tyyliin törmäs suoraan jalkoihin. Tyyli on vapaa kun Elmosta on kyse. Sähläsin hetken viestikapulan kans ja vihdoin pääsi Alde matkaan Virpin luo. Sit oli Manun ja Virpin vanhemman koiran Sofin vuoro. Sofi lähti ensin ja kun viestikapula oli Manulla niin Virpi päästi irti. Manu oli sen verran hämmennyksissä että mitä tapahtu ja pyöri hetken Sofin luona että onkos tää joku leikki ja sit se vasta hoksas että mä huudan sitä. Täysillä tykö, mutta ilman törmäilyjä :D
Manu ja Sofi olivat virallisesti aikansa puolesta toisia, mutta diplomaattisuuden nimissä luovuttivat kaikessa hiljaisuudessa sijoituksensa leiriläisille. Joten maine ja kunnia jäi saavuttamatta, mutta täällä omassa blogissani sen voin mainita ;)

Leiri oli kaikenkaikkiaan mukava ja onnistunut. Ainakaan ei leiriläisiltäkään kuulunut mitään valituksia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nyt onkin sama paikka varattu jo ensi kesäksi joten sinne sitten taas!
 
Kaikki allaolevat kuvat Saara Pohjola

                                         Manu springeriviestissä
                                          Elmo springeriviestissä
                                         Elmo Tero Strömbergin koulutuksessa 

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Manun SM-tokokoe

Jossain ihmehuuruissani lupasin lähteä Manun kans KAS:n SM-tokojoukkueeseen. Ajatus oli siihen asti hyvä kunnes matka koitti. Lähdin jo edellisenä iltana matkaan, tarkoituksenani yöpyä poikien kasvattajan luona ja Elmo ois samalla saanut sieltä hoitopaikan koepäiväksi. Kunnes, Pyhäsalmella, lähes 200 kilsa kotoa auto levis totaalisesti tienvarteen. Pari tyyppiä sitä kävi ihmettelemässä, ja toinen sitten sanoikin että kyllä hän voi luvata, että sillä autolla ei matkaa enää jatketa. Hirveä puhelinrumba päälle vaihtoehtoja selvittelemään. Kävi vielä niin huonosti, että kenenkään joukkuekavereiden kyytiin ei mahtunut kahta koiraa ja ihmistä. Ymmärrettävää kyllä. Sen sijaan paluukyytejä olis kyllä löytynyt useampiakin, samoin kyytejä kisapaikalle kun ois vaan päässyt jollain lähemmäs kisapaikkaa. Koe kun järjestettiin Pieksämäellä asti. Auto saatiin hinattua lähimmän korjaamon pihalle ja siihen jäin sitten vatvomaan vaihtoehtoja. Yhden kisaajan kyydissä olisin päässyt kyllä aamusta Pyhäsalmelta kisapaikalle, mutta olisi pitänyt yöpyä Pyhäsalmella. Lopulta soitin äitille kertoakseni tilanteesta, mutta mitääpä tekee äiti. Sanoo että hän tulee hakemaan mut sieltä. Äitihän asuu siis Kemissä, yli 250kilsan päässä. Pähkäilin hetken aikaa vaihtoehtoja että jäänkö Pyhäsalmelle yöksi vai otanko äitin tarjouksen vastaan ja lopulta päädyin äitin puoleen. Pyhäsalmen lähimpään majoituspaikkaan oli matkaa yli 5 kilsaa, mulla kaks koiraa, niille häkki mut kaikkien kamat. Hmm.. Äiti siis lähti hakemaan ja samalla sovittiin että ajetaan jonnekin lähemmäs Pieksämäkeä yöksi ja ajetaan sieltä yhdessä vielä kokeeseen. 6 tuntia oltuani parkissa Pyhäsalmella äiti vihdoin saapui. Kuten arvata saattaa kello oli tässä vaiheessa jo melko ilta ja kun matkaa Suolahteen, mistä äiti oli varannut yöpymisen, oli vielä reilusti jäljellä niin kello oli jo yö kun perille saavuttiin. Lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna. Joten unta tuli yöllä 2-3h, mielessä tais pyöriä liikaa ajatuksia että ois saanut kunnolla nukuttua.

Valmistautuminen oli siis vähintäänkin kehnoa, ja kisapaikalla olo oli kuin krapulaisella. Tilannetta ei helpottanut hirveä helle, joka alkoi jo heti aamusta. Ei muuta kun omaa suoritusta odottamaan. Manu olikin suoritusvuorossa ensimmäisenä. Miten voikin olla niin hyvä, tai huono tuuri lähes 100 koirakon sakissa. Koe oli jaettu kolmeen kehään, ensimmäisessä luoksepäästävyys ja paikallaolo, ja kahteen muuhun kehään oli jaettu loput liikkeet 3 + 3. Paikallaolon vuoro koitti. Ja samalla alkoi ongelmat. Liikkuri lateli ohjeita eri järjestyksessä kun mihin olin aiemmissa kokeissa tottunut joten kun "käsky" tuli olin vielä ihan muissa ajatuksissa niinkuin koirakin (joka oli muissa ajatuksissa samantien kun kehään mentiin). Sain Manun vielä kuitenkin maahan voimakkaalla käskyllä, maahanmeno oli kyllä ihan äärettömän hidas. Itse paikallaolossa Manun pää pyöri kun väkkärä joka suuntaan, mutta malttoi kuitenkin pysyä maassa. Siitä välipalkkaamaan koira ja kohti seuraavaa kehää jossa jo odoteltiinkin.

Ite olin ihan sekasin, ja niin oli koirakin. Mutta eipä se auttanut. Tuumasta toimeen. Tahti liikkeissä ja niiden välissä oli tiukka (ymmärrettävää kun paljon koiria), mutta minä olin tottunut vähän hitaampaan tempoon. Välillä ei edes kerennyt suorittaa liikettää loppuun kun liikkurilta tuli jo "kiitos". Ensimmäisessä kehässä oli seuraaminen remmissä, seisominen ja hyppy. Jotenki saatiin räpisteltyä liikkeet läpi ja välipalkkaamaan koira. Koska olimme suoritusvuorossa ekana niin toki meitä kutsuttiin samantien seuraavaan kehään, en ehtinyt nollaamaan itseäni ollenkaan kehien välissä, saati koiraa. Manu on niin ohjaajapehmeä koira, että varmasti suuren osan sen keskittymisvaikeuksista aiheutti mun häröily. Toki myös ympäristöllä oli suuri vaikutus, kun jokapuolella tapahtuu ja on vilinää ja kehät on erotettu toisistaan ainoastaan kehänauhalla niin vähemmästäkin menee pää sekasin. Toisaalta myöhemmillä koirilla oli se etu, että kehien väliin jäi pieni odotusaika kun rytmi muuttui pikkuhiljaa semmoiseksi että pari koiran suorituksen jälkeen kerkes hengailla kehien välissä. Toisaalta myöhemmin oleville koirille oli raskaampaa odottaa omaa vuoroaan kovassa helteensä. Puolensa ja puolensa. Toisen kehän liikkeet meni samalla räpistelyllä, kaikista liikkeistä saatiin pisteitä, mutta aivan naurettavan huonoja semmosia. Toki liikkeiden suorittamisen tasoon nähden ihan ansaittuja semmosia.

Luoksepäästävyys 10
Manulla oli niin paljon muuta ajateltavaa, että tuskin edes huomasi kun tuomari tuli luokse. Pysyi siis nätisti vieressä ja tervehti iloisesti kun tuomari rapsutti.

Paikallaolo 10
Ihan liikaa pisteitä. Tuomari kyllä kommentoi hitaasta maahanmenosta, mutta ei puottanut pisteitä. Pisteitä ois ehottomasti pitänyt myös vähentää siitä Manun pään pyörittämisestä kun se tutkaili ympäristöään. Mutta näin nyt.

Seuraaminen kytkettynä 7½
Ala-arvoista. Ihan haahuilua siellä täällä, hetkittäin ainoastaan kunnon kontaktissa oikealla paikalla. Muuten väljää ja maailmaa katsoen.

Seuraaminen taluttimetta 6½
Kauheeta. Noloa. Hävettävää. Koira ihan muissa maailmoissa. Pysähtyi mm. viereisen kehän tiukkaan komentoon "seis". Lopun matkaa laahusti siellä päin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Tämä nyt ei ihan katastrofaalinen ollut, joskin koira edelleen enempi kiinnostunu ympäristöstään. Maahanmenoliikkeissä muuten jouduin käyttämään tehostettua "MAAHAN" komentoa, vaikka yleensä se on pelkkä "MAA". Katteli erittäin kiinnostuneena kun joku heitti kapulaa kehän ulkopuolella, ei varmaan kaukana ollu että ois sitä lähteny hakemaan. Ei eka käskyllä noussut perusasentoon.

Luoksetulo 8
Tuli joo, mutta jäi taas etuviistoon vinoon, muistaakseni myös seisomaan, joten jouduin antamaan siinä vaiheessa uuden käskyn.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Ennakoi. Jäi seisomaan jo kauan ennen käskyä. En pyytänyt sitä enää seuraamaan, joten liikkurin käsky tuli vasta kun olin n 10 metrin päässä jo koirasta. Paluussa väisti ja ei tullu eka käskystä perusasentoon.

Estehyppy 7
Tästä mun mielestä ois voinu antaa himpan paremmatkin pisteet. Lähti kylläkin vähän laiskasti hyppyyn, mutta lähti eka käskystä. Pysähty oikein, joskin laiskasta hypystä johtuen se ei ollut niin napakka. Ainut oikea virhe oli ettei taaskaan eka käskystä perusasentoon. Mutta ehkä tuomari näki tässä jotain semmosta mitä mä en nähny.

Kokonaisvaikutelma 8
Kaikkien kehien keskiarvo. Joo, ihan ansaittu. Pelkkää nöyryyttään koira teki kaikki liikkeet edes sinnepäin eikä lyöny totaalisesti hanskoja tiskiin.

153p ALO2 ja hirmunen pettymys. Kyllä ne oli vaan liian hektiset karkelot meille. Onneks saatiin hirmu ihania tsemppauksia. Ja kyllä nyt jälkeenpäin toki itekkin osaa suhteuttaa tuloksen olosuhteisiin. SM-koe kun ei ole millään tasolla verrannollinen kyläkokeisiin ja luultavasti tuo oli Manun tyyli rauhoitella mua. Mutta kaikkien edellispäivän ja vähien unien jälkeen se vaan tuntui niin suurelta. Manu on silti <3

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Manu tokokokeessa

Manun toinen tokokoe. Koe oli noutajien järjestämä iltakoe ja tuomarina oli Allan Aula. Jostain syystä Manu oli ihan liekeissä kokeessa, joka ei toki mua haitannu ollenkaan. Se oli niin into pinkeenä, että kyllä mua kovasti hymyilytti :)

Se näkyi kyllä pisteissäkin, 194p ALO1, KP ja sijoitus 1/11 eli luokkavoitto! Hyvä Manu!

Luoksepäästävyys 10
Jostain syystä pylly malttoi pysyä sievästi istumassa ja iloisena tervehdys tuomarille, joten ansaitut pisteet.

Paikallaolo 10
Hyvä maahanmeno, ei vilkuilua. Vähän inisi, liekö vähän ylivireessä, josta mun mielestä ois kuulunu piste vähentää, mutta jostain syystä tuomari ei sitä tehnyt. Liekö kuuli tai tiedosti kuka koira oli kyseessä. Näin tällä kertaa.

Seuraaminen kytkettynä 9½
Tuskin edes kovin montaa kertaa Manu on treeneissäkään tehnyt näin hyvää seuraamista. Alussa vähän katteli ympärilleen ja pikkusen paikka hajos mutta muutaman metrin jälkeen tuli joku oivallus, "ai niin, tää on tää juttu" ja sen jälkeen seuras hyvässä kontaktissa, ja hyvällä paikalla tiiviisti, ei edistämistä ja täyskäännöksetkin oikein hyvät.

Seuraaminen taluttimetta 10
Jos mahdollista niin vielä parempaa ku hihnaseuraaminen. Alusta asti loistavaa seuraamista. Edellisen kopio ilman alun haahuilua. Liikkeitä oli sotkettu sen verran, että seuraamiset ei ollu peräkkäin. Ansaitut pisteet mun mielestä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Hyvä maahanmeno ja hyvä perusasento. Tiivis seuraaminen. Mitäpä tuota enempää kommentoimaan.

Luoksetulo 9
Tässä ansaittu pistevähennys siitä että tällä kertaa Manun perusasento oli koiran mielessä etuviistossa vinossa puolen metrin päästä minusta. Muuten hyvä. :D

Seuraaminen seisomisen yhteydessä 10
Tätä rupes hieman ennakoimaan, rupes pikkusen hiastaan ennen liikkurin käskyä, mutta koska käsky tuli samalla hetkellä niin saatiin vielä pelastettua tilanne.

Estehyppy 9
Hyppäs hyvin, pysähty hyvin. Hieman vino perusasento josta pistevähennys

Kokonaisvaikutus 10
Tuomarin sanoin, "Huomaatko kuinka koira hymyilee sulle koko ajan. Koko ajan sillä heiluu häntä. Iloista työskentelyä".

Manu on vaan niiin <3

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Elmo Pietarsaaressa näyttelyssä

Kuukauden tauon jälkeen Elmo taas näyttelykehään. Nyt olin edellisellä viikolla ottanut ihan asiaksi saada kehässä liikettä paremmaksi. Harva se ilta ollaan suhattu meidän parkkipaikkaa eestaas näyttelyremmin ja namien kans. Naapurit saattanut pitää jonkinsortin hulluna. Menomatkalla oli hieman ongelmia auton kanssa, se kun rupes oikuttelemaan. Hieman jännitti että noinkohan pääsen perille edes vaiko pitääkö ruveta miettimään mahdollisia paluukyytejä. Perille kuitenkin päästiin ja ihan aikataulussa.

Elmo esiintyi tällä kertaa ihan kauheen hienosti. Liike oli vallan mainiota ja sillä irtosikin KÄY ERI/1 SA ROP SERT!! Minä olin ihan onnesta mykkyrällä. Elmon eka serti, toivottavasti ei viiminen. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Ryhmäkehässä ei toki enää pärjätty, minähän olin ihan pihallakin mitä siellä pitää tehdä. Yritin vaan kattoa edellä olevasta mallia :D

"Vauhdikas, hyvin maskuliininen. Sopiva luustoinen uros. Jäntevä, solakka runko. Hyvin kulmautunut takaosa, etuosa saisi kulmautua paremmin. Eturinta saisi olla paremmin täyttynyt. Kaulaa saisi olla enemmän. Maskuliininen pää. Reilut huulet. Kantaa itsensä hyvin liikkeessä. Vähän korkea etuaskel, muuten hyvät liikkeet. Käyttää hyvin raajoja liikkeessä. Esitetään hyvin."


                                          Kuva: Ann-Helene Ståhl



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Vielä yhdet agikisat ennen taukoa Iisalmessa kera Manun

Niin hyvä kisafiilis päällä, että Iisalmeen piti vielä ilmottaa Manu kisoihin. Ja kun sinne asti lähdettiin niin reippaasti ilmoitin sen kaikille kolmelle radalle. Manu on kerran aiemmin tainnut mennä kolme rataa, joten ajattelin että jos koira näyttää väsyneeltä kahden radan jälkeen niin voin sitten jättää viimisen radan menemättä. Vaan eipä tarvinnut. Manulla oli ihan mieletön fiilis radalla, ihan touhussa veti kaikki kolme rataa. Koirasta ei huomannut mitään väsymisen merkkejä edes viimeisellä radalla. Siihen on kyllä tämän kevään aikana tarttunut agiradalla semmosta hyvänlaista kovuutta. Ei lyö hanskoja tiskiin pienten vastoinkäymisten jälkeen. Sitä tässä onkin treeneissä haettu viime aikoina. Teknisesti se on kuitenkin melko osaava, joten nyt on hyvä keskittyä pienempiin yksityiskohtiin.

Kaikilta radoilta tulokseksi hylkäys :D. No, se ei fiilistä haitannut. Manu ei jälleen ite edes tajunnu asiaa vaan senkun vaan viiletettiin menemään. Paikalla oli myös tuttuja, joten kisapaikalla oli kiva olla eikä tarvinnu yksin olla välipalauttelemassa jne. Viiminen hylkäys oli kyllä täysin oma moka, mulla meni rata ihan hukkaan ja vein Manun väärälle esteelle. Vasta kun koira oli lähestulkoon ponnistamassa niin multa pääs suusta "apua!" kun huomasin ettei se ollu ollenkaan se este mikä oli tarkotus. No siinä vaiheessa oli enää myöhästä tehdä mitään ja siitä hylky. Ihan selkeesti oma keskittyminen ei riitä kolmelle radalle, oon sen aiemminkin huomannut. Sekin varmaan tulee sit harjotuksen myötä. Radat oli kyllä sen verran kinkkisiä, että montaa tulosta per rata sieltä ei saatu aikaseks. Että en ollut ihan ainut joka triplahylyt sieltä hain! Sit kisatauolle.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Manun kisakausi jatkuu

Tänään Manun kisakausi jatkui Kajaanin kisoissa. Nyt käydäänkin ahkerasti muutamat kisat, koska kesäkuun puolessavälissä on tarkoitus jäädä treeni- ja kisatauolle aina heinäkuun loppuun saakka. Luvassa oli kaksi agirataa. Eka radalla tehtiin taas ihan viimisille esteille 0-rataa, mutta sitten jostain syystä Manu haahuili keppien ohi. Mä olen melko varma että grillistä tuli makkaranhajut siihen kohti, koska selvästi se otti just ennen keppejä jonkun hajun. En sitä siinä vaiheessa tajunnut, kun vasta toisen radan jälkeen kun kepit oli samassa kohdassa mutta ne tultiin eri suunnasta niin jäi keppien jälkeen kans jotain haistelemaan yläilmoista. No, nämä on niitä mihin pitää spanielin kans varautua :D Vaikka koskaan aiemmin ei tämmöstä tilannetta olekkaan tullu vaan Manu keskittyy hyvin siihen mitä on tekemässä. No, siitä kuitenkin vitonen ja sen korjaamiseen meni sen verran aikaa, että ihanneaikakin ylittyi noin 6 sekunnilla.

Toisella radalla saatiin kun saatiinkin puserrettua 0-rata, joskin se tyypillinen parin sekunnin yliaika sieltä tuli. Ei ollu ihan parasta Manua tänään, mutta ei aina tietenkään voi mennä hyvin. Eipä näitä auta jäädä murehtimaan :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Manu kisaa, tällä kertaa Kemissä

Manu kävi hakemassa tänään kaksi agirata hylkyä Kemin kisoista. Ensimmäisen laitan aika pitkälle omaan piikkiini. Ja itseasiassa toisenkin. Mutta kisat oli sen verran aikataulusta edellä, että tuli hieman kiire, että ehtii yleensä rataantutustumiseen. Tai siis toki siihen oli hyvästi aikaa, mutta koska koira oli lämmitettävä niin meinas mennä vähän tipalle. Just kerkesin koiran lämmittää tarpeeksi (siitähän ei tingitä..) niin piti jo mennä tutustumaan rataan. Ei se hirveän hankalalta tuntunu, melko sujuvaa rataa, mutta mä tarvin itelle sen rauhallisen keskittymishetken ennen tutustumista, ja se jäi nyt välistä kun piti huolehtia kiireellä kaikesta muusta niin liian haastavaa lähtä kolmosten radoille ilman kunnon keskittymistä. Ja hylkyynhän se meni.

Toiselle radalle saatiin sit kannustusjoukkoja ja parempaa valmistautumista ja siinä oli jo tekemisen meininkiäkin, mutta ihan omasta ohjausvirheestä saatiin hylky jo alkuradasta. Ihan turhaan taas jäin odottamaan ja kalastelemaan Manua käännöksessä mukaan niin johan se ehti pongata muurin väärinpäin. Tosin ois se hylky tullu myöhemminkin, kun keppien jälkeen oli putki tosi houkuttelevasti edessä ja liian myöhään kerroin koiralle että sinne ei oiskaan tarkotus mennä. Sinnehän se meni! Ei se haittaa, koiralla oli tekemisen meininkiä ja se ei virheistä ollut tietonen, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Tässäpä on videomateriaalia jälkimmäiseltä radalta, eka rata ei kameraan ehtinyt tallentua.


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Manu aksaa oman seuran kisoissa

Käytiin Manun kans iltakisoissa oman seuran järjestämissä kekkereissä. Tuomarina oli Jari Tienhaara. Mentiin kaksi rataa, hyppyrata ja agirata. Ensin oli vuorossa hyppyrata. Tulokseksi tuli ratavirheitä 10 ja yli 10 sekuntia yliaikaa. No, ihanneajat oli tosi kovat, harva 0 radan tekijäkään niihin pääsi, ja kommenttia ajoista tuli useammaltakin henkilöltä radan varresta. Ainakin kepeiltä saatiin toinen virhe, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista mistä toinen vitonen tuli. Vaan eipä sen nyt niin väliä, tuli mistä tuli.

Agiradalla tehtiin 0-rataa lähes viimeisille esteille asti. Kohtaloksi muodostui jo ennalta arvaamani paikka. Yks ylimääräinen hyppy, jota ei siinä vaiheessa tietenkään enää suoritettu, oli niin lähellä niitä suoritettavia esteitä, että jo etukäteen olin aika varma, että Manu käy sen sieltä hyppäämässä välissä, jos en saa jarrutettua hyvin. No en saanut, ja sinnehän se irtos, joten siitä hylky. Mutta jatkettiin ilosissa fiiliksissä kolme viimistä estettä rata loppuun, ja tuomarikin jälkeenpäin kysy että huomasinko edes, että meillä tuli väärä rata. No huomasin kyllä, mutta koira ei :D

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Elmon näyttelypäivä Seinäjoella

Tänään oli Elmolla vuorossa näyttelypäivä Seinäjoella. Oltiin yötä koirien kasvattajan luona, josta olikin sitten suhteellisen lyhyt matka näyttelypäivälle. Saila oli ilmoittanut myös Elmon ja Manun äitin, Nekun, näyttelyyn joten reissuun lähdettiin yhdessä. Näyttelypaikalla olikin vuodenaikaan nähden melko helteinen ilma. Onneksi varjoa löytyi kehän vierestä mihin saatiin häkki parkkiin. Elmo esiintyi jälleen hyvin, kyllähän se sen homman osaa. Ainoastaan juoksemisen kanssa vähän tuskailen, kyllähän se siis nätisti juoksee, mutta haluaisin siihen reippaampaa menoa. Voisi hyvin kuvitella, että sitä Elmosta löytyisi, mutta ehkä Emppa ei ole niin kotonansa kehässä, joten löntystelee vaan menemään.

Tuomarinmuutoksen jälkeen tuomarina toimi Kirsti Louhi, ja tuloksena tällä kertaa KÄY ERI/2

"Vahvaluustoinen uros, jolla hieman pyöreäkalloinen pää. Oikea purenta. Hyvin asettuneet korvat. Saisi olla kulmautunut edestä paremmin. Hieman lyhyt olkavarsi. Seistessä hyvä ylälinja. Koira liikkuu edestä hieman vallattomasti, takaliike kapeaa. Hyvä turkinlaatu"

lauantai 11. toukokuuta 2013

Manu liitää kisatunnelmissa

Manun kans käytiin kisaamassa OKK:n kisoissa yhden startin verran. Olin kyllä ilmoittautunut toisellekin radalle, mutta radat olikin sen verran myöhään, etten kerennyt jäämään muiden menojen takia toiselle radalle. No paineltiin Manun kans se yks rata menemään. Se oli ihan mentävä, puomin ylösmenolta saatiin vitonen, yllätysyllätys, ja pari sekuntia yliaikaa. Sijoitus 10. Tuomarina oli Eija Berglund.

torstai 9. toukokuuta 2013

Näyttelypäivä Rovaniemellä

Nyt keväällä on täällä "lähi"alueilla niin paljon ryhmänäyttelyitä, että pitää ihan valita mihin vie. Tänään matkasimme Elmon kanssa Rovaniemelle. Mentiin Lauran ja Tellun kans samaa kyytiä, joten matka sujui vallan rattoisasti. Elmo esiintyi jälleen hyvin, mitäpä siitä sen enempää :D

KÄY ERI/2, tuomarina Hannele Jokisilta

Arvostelu on ikävä kyllä niin harakanvarpailla kirjoitettu, joten osa on arvailua....

"Hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen pää. (Kuono-osa jotain?). Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Sopiva luusto. Hieman pitkä runko, joka voisi olla lyhyempi?. Kaunis karva. Erinomainen luonne. Taka-askel saisi olla pidempi ja vakaampi, edestä liikkuu hyvin."

lauantai 4. toukokuuta 2013

Elmo Oulaisten näyttelyssä

Tänään olikin sitten vuorossa Oulaisten ryhmänäyttely Elmon kans. Kehä oli mukavasti aika myöhään, joten sai lähteä aamupäivällä rauhassa kohti näyttelypaikkaa. Ilma oli melko tuulinen, ja vaikkakin aurinkokin välillä vähän pilkisti niin melko kylmä silti oli. Elmo esiintyi oikein hyvin, vähän kyllä alkuun hirvitti että säntäileekö ainoastaan tuulen mukana lentävien lehtien perässä mutta ei onneksi. Enkut tuomaroi Reia Leikola-Waldén.

Elmolle tuloksena KÄY ERI/1

"Voimakas uros. Voimakas oikealinjainen pää. Vahva luusto. Hyvä kaula. Suora olkavarsi. Tilava runko, vankka takaosa. Liikkuu hieman kapeasti takaa, riittävällä askelmitalla. Voisi olla hieman tiiviimpi. Runsas turkki. Hyvä luonne"

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Elmo Pellon ryhmänäyttelyssä

Elmon kans oltiin tänään Pellossa ryhmänäyttelyssä. Manu jäi matkan varrelle isin luo hoitoon, joten Elmon kans saatiin olla ihan kaksistaan reissussa. Elmohan on ollu aika varma esiintyjä, joten en muistutellu sitä asiasta ollenkaan ennen kehäänmenoa, ja niinhän siinä sitten kävi ettei se ois millään viittiny seisoa. Ei se mitenkään hangotellu vastaan mutta aina kun siirsin jotain jalkaa niin se siirsi jotain toista jalkaa eri asentoon. Huoh, meinas usko loppua mutta loppujen lopuks seisottiin yhteisymmärryksessä.

Tuomarina Tuula Pratt, tuloksena KÄY/ERI2

"Kaunis pään muoto ja miellyttävä ilme. Erinomainen kaula ja selkälinja. Hyvin asettunut lapa. Suorahko olkavarsi. Kovin kevyt eturinta. Erinomainen takaosa ja luusto. Liikkuu joustavalla taka-askeleella vaikkakin ahtaasti. Saa vakiintua etuliikkeissään. Hyvä hännän kiinnitys mutta häntä nousee liikkeessä.""

torstai 25. huhtikuuta 2013

Elmon omat agilitytreenit

Tänään olikin Elmon viimiset hallitreenit ennen kesäkentälle siirtymistä. Myös Elmon ryhmällä oli kontaktikatsaukset, koska kesän aikana on ulkona tarkotus treenata pelkkää ratatreeniä. Kaikki kontaktit oli kentällä ja niitä tehtiin itsenäisesti oman tason mukaan ja Anna kierteli kattomassa. Eipä niissä mitään ihmeellistä, hyviä suorituksia. Laitettiin välillä palkkaa yhden esteen taaksekin kontaktilta lähdettäessä.

Sitten loppuun oli vielä hieman tekniikkatreenejä. Tehtiin välistävetoja. Ensin kahdella esteellä molempiin suuntiin mutta Elmo teki sitä niin täydellisesti, että päästiin tekemään myös niin että otettiin vauhtia putkesta ja hypyltä jonka jälkeen viidellä esteellä välistävetoja niin että joka esteen jälkeen piti siis ottaa välistä, esteet ei ollu suorassa linjassa vaan ensin oli kaksi hyppyä vierekkäin, sit 90 asteen käännös ja siinä yks hyppy ja taas 90 asteen käännös ja kaks hyppyä vierekkäin. Elmo toki suoriutui siitäkin tehtävästä :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Agilitytreenien "lopputesti"

Elmo pääsi myös Manun ryhmän agilityharjoituksiin. Treeneissä oli ns. "lopputesti", eli katsottiin kevään teeman mukaisesti puomin suoritusta, kuinka hyvin koira itsenäisesti tekee puomia. Testissä oli viisi vaihetta, joista jokaisesta saatiin ruksi joko onnistuu tai ei onnistu kohtaan. Kaikissa testin osissa puomi oli viimeisenä ja itse ei saanut ylittää puomin keskikohtaa vaan siitä eteenpäin koiran piti suorittaa itse. Ja onnistuneen ruksin sai tietenkin siinä tapauksessa että koira osasi ohjaajasta huolimatta mennä puomin loppuun ja pysähtyä sen loppuun. Ensimmäinen testiosuus oli että otettiin vähän rataa alle ja sitten puomille, ei palkkaa lopussa. Toinen osa oli samanlainen, mutta palkka sai olla lopussa. Kolmannessa tehtiin eri rataa alle ja tultiin puomi toisesta suunnasta, muistaakseni sai palkka olla valmiina. Apua, en enää muista. Viiminen oli sit ainaki että piti vedättää puomille ja pysähtyä kokonaan niin että koira oli vielä takana tulossa. Oli miten oli, Manu suoritti kaikki osat onnistuneesti! Ensimmäiseen ja vaikeimpaan osaan tuli pieni miinusmerkki, koska se hieman jäi loppuun arpomaan että "hetkinen, mitä tapahtuu", mutta meni sitten kuitenkin kannustuksen siivittämänä loppuun asti.

Elmo ei tietenkään suorittanut lopputestiä vaan teki kontakteja muuten. Elmomaiseen tyyliin oikeen hienosti. Lopuksi Mari-kouluttaja halusi heittäytyä oikeen hurjaksi, ja päädyttiin testaamaan pelkkää puomia niin että minä en liiku mihinkään. En siis yhtään mihinkään. Jään siihen mistä koiran puomille lähetänki. Ja Elmohan meni kaasulla loppuun asti, ei sitä kiinnostanu pätkääkään tulenko mä mukana vai en. Seuraava osio olikin sitten se, että mä lähen suoraan lähetyksestä hirmuseen sivuirtoamiseen, siis ihan suorilta yli puolen kentän. Ja sama homma, Elmo ei vilkassutkaan muhun koko puomin aikana. On se vaan niin <3

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ja taas tokoillaan

Aloitettiin Elmon tokotreeneillä, tänään ohjelmistossa oli seuraamisen käännökset, ruutu ja paikallaolo.

Seuraamisen käännökset osoittautuivat erittäin haastellisiksi. Niitä ei tehty siis liikkeestä vaan perusasennosta paikallaan. Käännös oikeaan onnistu vielä vallan mainiosti mutta että vasemmalle. Ei, Elmo ei voinut yhtään käsittää. Namilla ohjaten pylly ei liikahtanutkaan maasta vaan yritti nenällä vaan seurata namia ja koira meni vaan tuhannelle mutkalle mutta ei liikahtanut paikaltaan mihinkään. Joo, sanomattakin selvää että tätä sietää harjoitella ja paljon.

Ruutu on Elmolle helppo. Sitä on tehty kosketusalustan kans. Sinne se juoksee suoraan alustalle ja voin antaa sille pysähtymiskäskynkin niin ettei se lähde sieltä mihinkään hiippailemaan. Harmi, että ruutu tulee vasta voittajaluokassa, se liikkeistä on varmaan pisimmällä :D

Paikallaoloa tehtiin pienessä ringissä, niin että isojen koirien hännänpäät osu melkeen toisiinsa. Hyvin pysy. Hieno Emppa!

Manulla oli palkattomuustreenit. Tosin meidän kohdalla otettiin pelkkä seuraaminen superpalkalla, koska koe oli toissapäivänä. Oli kyllä niin surkeeta haahuilua, ettei mitään järkeä. Manu oli ihan pihalla. Ei ollut varmaan vielä ehtinyt nollata päätä kokeen jälkeen, tai sitten muuten vaan poti vielä koeväsymystä mutta olihan se, ihan laadutonta.

Lopuksi otettiin vielä seuraamista peruuttamalla. Siihen rupesi Manun into onneksi löytymään. Olihan Manu vähän ihmeissään kun lähdettiinkin taaksepäin, mutta kyllä sieltä tuli sitten hyviäkin peruutuspätkiä kun hoksasi mikä on homman nimi.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Manun tokokoe

Niin se päivä sitten tuli, Manun ensimmäisen tokokokeen vuoro. Jotenkin sitä on onnistunut lykkäämään tähän päivään asti. Kyllä oli jännittävää. Manuhan on aika ohjaajapehmeä koira, joten suurin huolen aiheeni olikin kestääkö Manun pää mun jännittämistä. Mutta koska tämmöistä tilannetta ei oikein voi mitenkään lavastaa niin ei muuta kun kokeeseen katsomaan, mitä tuleman pitää. Onneksi koe oli oman seuran järjestämä tutussa hallissa, joten se vähän helpotti alkuasetelmaa. Tuomarina kokeessa oli Heli Kelhälä.

Ensin oli tietenkin ryhmäliikkeiden vuoro eli luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä Manu ei malttanut pysyä ollenkaan paikalla vaan tuomarin tullessa kohti lähti moikkaamaan tuomaria jo parin metrin päähän. Minkäs spanieli luonteelleen mahtaa, jotenkin olin osannut varautua tähän :D Tuomaria se ei kuitenkaan haitannut ja 10 sieltä tuli. Sitten paikallaolo. Manulla oli ajatukset katsomossa, mutta sain sen heräteltyä sieltä siinä vaiheessa kun liikkuri kysyi "onko ohjaajat valmiina". Maahanmeno onnistui, itse en maahanmenoa nähnyt mutta tunne oli sellainen että kyllä se meni ja kun treenikaveri näytti peukkua kehän laidalta niin tiesin, että siellä se on. Jätettiin koirat ja käveltiin odotuspaikkaan. Kyllä voi kaks minuuttia olla pitkä aika, mitä kauemmin aikaa meni niin sitä enemmän sydän pamppaili. Vieressä vinkui koira koko paikallaolon ajan, ja toisella puolellakin vingahteli aina välillä. Manun pitäisi kyllä häiriöt kestää, mutta eihän sitä koetilanne on ihan eri. Vaan kyllä, siellä se pysyi. Tuomarin antaessa pisteitä kommentoi paikallaoloa sanoin "Sen maailmaa ei järkyttänyt mikään, täydellinen suoritus" ja 10 tulla napsahti!

Huh, ensimmäinen osio ohi jonka jälkeen olikin yksilöliikkeet. Manu oli suoritusvuorossa toisena. Laitan tähän alle pisteet ja lyhyet kommentoinnit liikkeistä.

seuraaminen kytkettynä 8
Hieman Manulla oli ajatukset muualla ja kontakti hävis hetkittäin. Skarppas kyllä välillä. Pysähtymisissä ei ollut ihan mukana, joten melkein jokaisessa joutui korjaamaan hieman takaspäin perusasentoon. Täyskäännökset oli ihan kaameita, koira ei ollut ollenkaan mukana.

seuraaminen taluttimetta 8½
Aika samanlainen ku kytkettynä, hieman paremmassa kontaktissa.

liikkeestä maahanmeno 8
Meni kyllä maahan hyvin, mutta vinoksi. Niinku aina. Tämähän olikin tiedossa. Perusasento maahanmenon jälkeen vino.

luoksetulo 9
Tuli täysillä ja oikeaan paikkaan, mutta syystä tai toisesta ei istunut siihen vaan jäi tuijottamaan mua ilmeellä "näinhän me ollaan aina tämä tehty". No ei ikinä ennen :D Jouduin siis erikseen pyytämään sen sivulle ja siitä ansaittu pistevähennys.

liikkeestä seisominen 8½
Jäi hyvin seisomaan mutta koiraan viereen mentäessä väisti mua muutaman askeleen sivulle ja teki yllätysyllätys, vinon perusasennon.

hyppy 9
Hyppäs hyvin, pysähty hyvin, oli hyvin paikallaan kun menin koiran viereen mutta siirty perusasentoon mennessä vähän poispäin minusta ja tuli vinoon. Tuomari sano että se oli mun oma kämmi, mitäs menin niin lähelle koiraa. En kai minä jännityksessä semmosta osannu ajatella.

kokonaisvaikutus 10
Tuomarin mukaan oli mukavaa tekemistä ja oli kuulemma kiva nähdä erilainen metsästysrotuinenkin kokeessa

yhteensä 178p ja ALO1, sijoitus 2/8

Summa summarum, Manu oli kipsissä. Mitä enemmän mä sitä kehuin liikkeiden välissä sitä epävarmemmaks se meni. Nöyränä koirana teki kyllä kaikki liikkeet mutta koko sen olemuksesta näki, että se ois paljon mielummin ollut katsomossa kavereiden kans. Mua ei niinkään jännittäny enää kehässä, mutta semmosta hermostunutta toimintaa se multa oli, joten luultavasti se vaikutti kovasti Manuunkin. Mutta ei hullummin ensikertalaisilta! Seuraava koe ehkä jo astetta helpompi, tai sitten ei?

torstai 18. huhtikuuta 2013

Elmolla ratatreeniä

Koska päivitykset laahaa perässä jälleen niin en nyt hirveästi muista minkälaista rataa tehtiin Elmon treeneissä. Mutta sen verran muistan ja voisin lyhyesti mainita, että Elmo oli niin pätevänä, että toisella kierroksella jatkettiin kepeiltä matkaa eteenpäin ensimmäistä kertaa, eli ei palkattu keppien päähän. Eikä Elmo ollu moksiskaan, ihan jatko matkaa kun olis aina tehty niin!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Manun agitreenit kellon kans

Tänään Manulla olikin hieman erilaiset treenit. Kelloteltiin nimittäin muutaman esteen pätkiä niin että jollakin esteellä kierrätettiin eri siivekkeiden kautta ja katottiin kumpi reitti on omalle koiralle nopeampi. Ensin piti tutustua neljään eri pätkään ja veikattiin kumpi reitti on omalle nopeampi. Sen jälkeen luovutettiin lottorivi kouluttajalle ja alettiin kellottamaan. Ensimmäinen pätkä oli kolmeen esteen pätkä, toinen neljän esteen, kolmas neljän esteen ja viimeisellä oli kuusi estettä. Kellotukset tehtiin niin, että molempien siivekkeiden kiertoon piti saada hyvät käännökset, jotta kellotuksista olisi jotain hyötyä. Meille ei kerrottu tuloksia heti suoritusten jälkeen, mutta lopuksi käytiin tulokset läpi. Olin veikannut kolme reittiä oikein. Mutta melko yllättävää, että yhdellä neljän esteen reitillä oli aika melkein sekuntia nopeampi kuin eri siivekkeen kautta kierrettynä. Saahan sitä miettiä miksi niin usein on kiire ihanneaikoihin jos neljällä esteelläkin voi saada noin hirveän eron aikaan. Manulle selkeesti on nopeempaa että se saa hypätä ns. suoraan eikä sen tarvi kiertää siivekettä kovin tiukasti. Kivat erilaiset treenit :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ja taas tokoillaan

Ja se on sitten koirien tokopäivä. Ja Manun viimeiset treenit ennen ensimmäistä koetta. Molempien koirien treeneissä tehtiin juoksuseuraamista. No, juokseehan ne, varsinkin Elmo :D

Elmolla oli myös noutoharjoituksia. Mehän ollaankin Elmon kanssa keskitytty nyt pelkästään kapulan pito harjoituksiin. Ne onkin sujunut oikein mukavasti. Elmo istuu jo hienosti kapulan kans liikauttamatta ollenkaan kapulaa ja luovuttaakin kapulan vasta käskystä vaikka pidän siitä kiinni hetken ennen irrotuskäskyä. Siirryttiin sitten kokeilemaan pitoa jo ihan perusasennostakin. Onnistuuhan sekin. Itekseen otin pari vauhtinoutoa niin että kapulaa tuodessa suoraan vapautus palkalle. Paikallaoloa otettiin ruokakuppihäiriöllä. Jenni-kouluttaja härnäsi koiria aika lähellä ja potki ruokakuppia koirien ohi. Mitäpä tekee pikku spanieli, pakkohan sen oli käydä kerran kokeilemassa, että ihanko oikeesti sieltä sais ruokaa. Mutta palautettiin se takas rivistöön ja sen jälkeen pääsinkin sitä paljon palkkailemaan kun pysy niin hienosti.

Koska tämä mun blogin päivittäminen laahaa niin pahasti perässä, en kuolemaksenikaan muista mitä Manun kans tehtiin. Ehkä suurin keskittyminen mulla meni muutenki koetta panikoidessa ;)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Manu kisoissa

Tänään oli Manulla agikisat. Kisat oli oman seuran kisat ja läheisellä maneesilla, joten matkakaan ei ollut pitkä. Täytyy kyllä sanoa, että itseä hieman väsytti lähteä koko kisoihin, olin aamun ollut jo töissä ja kisat olivat alkuillasta, joten olin väsynyt. Hyvä lähtökohta lähteä kisaamaan. Olin ilmoittautunut kahdelle radalle, hyppyradalle ja agilityradalle. Ensin oli vuorossa hyppyrata.

Tutustuminen meni ihan ok, vähän arvoin teenkö kepeille pakkovalssin, törkkäsyn vai lähetänkö vaaan kepeille. Kepit oli yli 90 asteen umpikulmasta, edellisenä esteenä oli pussi. Päädyin sitten pakkovalssiin, koska se oli ainut vaihtoehto, että pääsen jatkon kannalta järkevämmälle puolelle. Radalla se osottautui virheeksi. Manu meni kakkosvälistä sisään. Lähetin suorasta linjasta uudelleen kepeille ja taas kakkosvälistä sisään, mitä ihmettä? Manu osaa kyllä hyvin hakea kepeille, ja ykkösten ratojen jälkeen ei keppivirheitä olekaan tehty ehkä kun kerran, tai kaksi. No kolmannella kerralla onnistu ja jatkettiin rataa rallatellen eteenpäin. Kepit oli siis este numero 5. Ohjaus oli ihan hukassa, me ei oikein Manun kans menty missään vaiheessa samalla radalla. Manu-raukka ei tiennyt oikeen missään vaiheessa mihin suuntaan pitäis jatkaa esteitten jälkeen. Olipa epäreilua. Selvittiin jotenki räpistelemällä loppusuoran alkuun. Siellä Manu ei lähtenyt päällejuoksuun mukaan, mutta annoin olla enkä korjannut ja jatkettiin putkiralliin. Kaksi suoraa putkea vierekkäin, jotka piti suorittaa samasta päästä, eli eka putken jälkeen koiran piti tulla takaisin ja sieltä mennä toiseen putkeen. Täys katastrofi, en jarruttanut ensimmäiselle putkelle ollenkaan, joten mitenpä koira olisikaan tiennyt, että putken jälkeen pitäisi kääntyä jyrkästi takaisin. Lisäksi jäin ihan liian kauas odottelemaan ja seisoin täysin paikalla kun koira tuli pitkällä kaarella ulos putkesta. No mitäpä siinä muuta Manu voi, kun mennä toiseen putkeen väärästä päästä. Manuhan lukee ite hyvin rataa ja on sen verran estehakuinen joten jos en minä ole kartalle niin se hakee itse loogisimman esteen. Mutta eipä syytä huoleen, en minä koiralle kertonu että väärin meni vaan rallateltiin iloisin mielin loppusuora loppuun jossa oli jäljellä vielä yksi suora putki ja maalihyppy. Rataprofiili oli kyllä mukava, ei ollut kovin tiukkaa pyöritystä vaan radalla sai edetä.

Seuraavaks vuorossa oli agirata. Rata vaikutti vauhdikkaalta, paljon suoraa eikä turhia pyörityksiä. Eikä keinua, mikä onkin Manulla tosi hidas. Puomi tosin mentiin kahdesti, ylösmenoa kun ei oo opetettu niin Manu ottaa siitä helposti ns. turhia vitosia kun tulee niin pitkällä laukalla ettei aina ihan osu ylösmenokontaktille.  Pahin haaste oli varmaankin maalisuoran lopussa kun ensin oli kunnon maalisuoraluukutusta tiedossa, lopussa suoraan suorasta putkesta maalihypylle, mutta sinne olikin laitettu ansa, koska putken jälkeen piti vielä käydä takakiertona hyppäämässä poikittain oleva este. Katsotaan mitä tapahtuu. Nopeille koirille se oli ainakin ihan äärettömän hankala. Päästiin vihdoin Manun kans radalle. Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, ja pyörikin siihen asti hyvälle kunnes hieman puolenvälin jälkeen tulee kepit. Suora lähestyminen mutkaputki-hyppy-kepit ja mitä tekee Manu, menee toisesta välistä sisään. Olin ihan että mitä ihmettä, kyllä sen pitäis tommonen lähestyminen osata helposti, olkoonkin että kepeille tultiin aika vauhdilla. No korjattiin kepit, ja matka jatkui virheettömästi (en ite kattonu osuko Manu puomin ylösmenolle vai ei, mutta tuomari ei ainakaan kummastakaan rankassu). Päästiin loppusuoran ansakohtaan ja sainkin Manun kääntymään takaakiertoon, mutta olin varmaan liian nopeasti niistosta lähdössä liikkeelle ja Manu oli vähän tulossa pois, sain sen kuitenkin takaisin hypyn taakse, mutta sitten Manun ratkaisuna olikin kiertää koko este. No ihan sama, minä kaasutin maaliin ja Manu varmaan luulikin että näin sen oli tarkoitus mennäkkin.

Tuloksena siis kaksi hylkäystä. Hieman jäi huono fiilis ohjaajalle huonosta ohjauksesta ja kontaktien hitautta harmittelin. Mutta kaiken ketutuksen keskellä muistin olla koiralle reilu, joten Manulle varmasti jäi kiva fiilis. Radat oli kyllä tosi kivoja!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Elmon ratatreeni

Elmon oman ryhmän treenit. Vuorossa ratatreenit 22 esteen verran. Kepit oli laitettu radalle, ja rata päättyi puomiin. Elmon kans otettiin kahdessa pätkässä. Keppien jälkeen palkka ja siitä sitten loppuun. Kepit oli jo numero 5, joten kovin pitkä ei ensimmäinen pätkä ollut. Anna-koutsi heittäyty hurjaks ja ei laitettu ollenkaan ohjureita, koska erehdyin sanomaan, että viimeks tehtiin yksittäisiä keppejä ilman ohjureita. Kepeille oli mutkaputkesta tulo, ei kuitenkaan tultu siitä päästä putkea ulos josta ois ollu suora linja kepeille. Elmolla oli kaasu päällä ja se ei millään lähtenyt putkesta mun ohjaukseen mukaan että oltais saatu hyvä linja kepeille vaan pommittu putkesta suoraan eteenpäin ja sieltä ajautu lähes 90 asteen umpikulmaan kepeille. Hyvin haki kyllä alotukset, mutta sit mahtu rytmirikkoa ja liian aikasta poistulemista. Jumpattiin muutaman kerran asiaa ja vihdoin Elmolla naksahti herneet paikoilleen ja tuli ajatusta mukaan. Viimisessä välissä himmaskin sitten vauhtia ja ikäänkuin rupes kyseleen että "menikö oikeen, saako nyt siis mennä palkalle?". Jatkettiin viimein rataa eteenpäin, muuten ihan hyvää rataa, mutta ohjaajalla vähän unohtu että mihinkäs se rata jatkuikaan.. Ja jotain pientä matkalle mahtu, mutta hyvin me vedettiin. Aluks Anna palkkas jo ennen puomia, kun en hoksannut sanoa että oltiin edellispäivänä harjoiteltu radalla kontakteja. Mutta kun se selvis Annalle niin otettiin puomi ensin kahden hypyn kautta, ja sitten otettiin vielä rataa hieman pidemmästi alle ennen puomia. Anna tuumaskin Elmon alastuloista, että ne on niin hienot, kuin se tulee täysillä loppuun asti. Anna pelkäs jo, ettei se ehdi millään pysähtyä edes loppuun, mutta mitäs vielä. Sinne se Emppa vaan vetää liinat kiinni. Se on ihan älytön. Sitten päästiin huilitauolle.

Toisella kierroksella uudestaan rata. Jälleen kerran ekaks kepeille palkka. Muuten ok pätkä, mutta edelleen jouduttiin hahmottelemaan kepeille pari kertaa. Mutta kovasti parempi ku ensimmäinen kiekka. Siitä jatkettiin sitten rata loppuun puomille asti. Ja uskokaa tai älkää, täysin virheettömästi koko 17 esteen loppurata. Ai että jäi hyvä mieli treeneistä

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Manu ja Emppa Manun agitreeneissä

Elmo pääsi taas tänään Manunkin tokotreeneihin. Vuorossa oli ns. 0-kierros. Eli oli 26 esteen rata, tutustuttiin siihen ja sitten lähdettiin koirien kans kisanomaisesti menemään rataa. Aina virheestä rata keskeytettiin, harjoiteltiin se kohta ja seuraavan koiran vuoro. Ja tätä toistettiin niin että rata saatiin virheettömästi läpi. Elmo ei tietenkään tähän voinut osallistua ja toivoinkin Marilta, että josko Elmo vois harjoitella radalla kontakteja ensimmäistä kertaa. Tämä sopi oikein hyvin, mutta aloitettiin ensin isojen koirien kierroksella ja Elmon vuoro olisi sitten sen jälkeen. Ensimmäinen Manun kierros tyssäs A:lle. Oisko ollu joku estenumero 15. Tuli siitä läpi, ei siis periaatteessa virhe, osuhan se kontaktille, mutta minä otin sen uudestaan, koska Manu vähän varastelee kisoissakin Aalta, joten treeneissä täytyy ottaa sitten tarkemmin. Marikin tuumas, että tuo on oma valinta, mutta koska korjattiin, niin rata jäi siihen. Seuraava kierros, päästiin Aalta jatkamaan matkaa, koska Manu herkkiskoirana tietenki korjas hienosti eka kierroksen virheensä ja pysähtyi nätisti kontaktille. Mutta ei hirveen monta estettä päästy eteenpäin, kun oisko se ollu este numero 19, keppien jälkeen takaakierto, niin Manu reagoi mun jarrutuksiin normaalia voimakkaammin ja tuli takaakierrosta pois vaikka oli sinne jo puoliks menny. No sitä harjoiteltiin eri vaihtoehdoilla, koska Maria ihmetytti kuin Manu muutenki hyppää sen hypyn vieressä olevalle muurille päin vaikka tarkoitus oli tehdä jyrkkä kääntyminen ja sieltä jatkaa putkeen. No, ohjauskuvioista viis, aina se silti hyppäs väärään suuntaan. Tai siis hypyn hyppäs oikeaoppisesti takaakierron kautta mutta Manulla oli matka jatkumassa esteen jälkeen vikasuuntaan. Kolmannella kierroksella oltiin sitten tarkkoina, ja päästiin rata loppuun asti. Manulle riitti se treeni, en halunnut sen kans enää ottaa muuta koska tehtävä saatiin onnistuneesti päätökseen ja Manulla oli tosi hyvä vire vielä siinä vaiheessa.

Sitten pääsikin Emppa kuvioihin. Otettiin sen kans saman radan alkua, jossa puomi oli numero 7. Ensin toki otettiin kerran puomi yksistään. Sitten vaan baanalle. Puomi itsessään sujui hyvin, eka kerralla Elmo tuli siitä yli niin että pysähtyi kuitenkin puomin jälkeen ja hoksattuaan virheen peruutti takas takajalat puomille. Joten ihan hyväksyttävä suoritus, koira kuitenkin on sisäistänyt ajatuksen miten kuuluu toimia. Sen jälkeen puomissa itsessään ei ollut ongelmia, mutta sitä ennen olevassa puomin alla olevassa mutkaputki, hyppy, ja jyrkkä kääntyminen takaisin puomille kohdassa oli ongelmia senkin edestä. Mari tuumasikin mulle, että onpa hyvä, että mä joudun oikeesti ohjaamaan nyt koiraa kun Manun kans tulee asiat puoli-ilmaiseks vaikka ohjaukset oliskin vähän sinnepäin. :D Pitää siis opetella ohjaamaan. Lähinnä ongelma oli että hypyn valssista annoin koiralle liikaa tilaa lähtemällä itse sivuun, jolloin koirakin lähti ihan liikaa sivuun eikä kääntynyt puomille, kun mun olis pitäny antaa sitä tilaa koiralle lähtemällä hypyltä ajoissa suoraan kohti puomia. Saatiin sit lopulta onnistuneet käännökset sinnekin. Sitten otettiin Aata yhden hypyn kautta, hypylle pakkovalssi ja siitä A. Meni ihan hyvin, yhdesti karkas Aalta kun otti Marin sanomisista vapautuksen namikipolle. huilitauko ja lopuksi vielä keinua. Ensin yksittäinen harjoitus. Sitten tultiin Marin yllytyksestä neljän esteen kautta. Emmä muuten yrittäny pullikoida vastaan, mutta sinne tuli matkalle päällejuoksu, mitä Elmo ei ole paljoa harjoitellu. Mutta otettiin sitten riskillä ja menoks. No tulihan se sieltä molemmilla kerroilla päällejuoksuun mukaan, joskin hieman pitkällä kaarteella mutta ei se haitannut. Keinu paranee aina mitä enemmän vauhtia on alla. Hieno Elmo. Siihen oli hyvä päättää treenit.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Empan ja Manun tokotreenit

Activella alkoikin tänään uudet tokoryhmät. Elmo pääsi tokoilemaan paremmin omantasoiseensa seuraan. Viime ryhmässä muut olivatkin reilusti Elmoa edellä, vaikka Elmo kyllä pärjäsi siinäkin sakissa ihan hyvin. Tehtiin vaan juttuja oman tasomme mukaan.

Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksilla. Elmolla on seuraaminenkin vielä alkutekijöissään, mutta teki ihan hyviäkin pätkiä välillä. Vähän meinaa koira karata välillä kun nostaa namikättä nokan edestä pois, mutta enemmänkin se johtuu varmaan siitä että ohjaaja ei vaan osaa käyttää sitä kättä niin hyvin. Mutta hyvin herkästi Elmo ottaa sitten etäisyyttä jalasta sen puoli metriä. Ei siinä, harjoitellaan.

Sitten paikallaoloa maassa. Elmohan pysyykin siellä kohtuuhyvin. Pysyy nykysin jopa sillon kun koutsi-Jenni pujottelee koirien välissä. Maahanmenoa sivulta pitää vaan harjoitella, vaikka Elmo muuten osaakin mennä hyvin käskystä maahan niin perusasennossa pitää auttaa vielä kädellä.

Lopuksi kerettiin vielä ottaa hyppyä. Elmolla oli kosketusalusta hypyn toisella puolella, ja hyvin lähtee hyppyyn pelkällä sanallisella käskyllä. Otettiin mukaan myös pysähtymisharjoituksia, ja hyvin Elmo malttaakin pysyä seisomassa hypyn toisella puolella. Jälleen kerran vaan ohjaajalle käskyn ajoittamiseen harjoittelua. Ensin annoin käskyä liian myöhään kun koira oli jo ehtinyt hiipiä takaisinpäin ja toisella kertaa sitten yritin olla ajoissa valmiina ja koira oli vielä selin minuun kosketusalustalla kun annoin jo käskyä. Elmo vaatii vielä käsimerkin pysähtymiseen, joten ei sillä raasulla ole silmiä selässä. Noottia tuli kuitenkin siitä, että kosketusalustan vaatimustaso on vähän lipsunut. En kuulemma vaadi enää että koira lätkäsee tassun alustan päälle vaan minulle riittää että koira menee alustalle jotenkin. Siispä ohjelmistoon pitää ottaa lisää naksuttelua siitä että Elmo oikeesti laittaa tassun alustalle.

Manun ryhmän vuoro. Uusi ryhmä siis silläkin. Onneksemme puolet ryhmäläisistä pysyi samoina tuttuina, meillä olikin entinen ryhmä niin kiva! Seuraamisella aloitettiin Manunkin kans. Lähinnä keskityttiin Manun kans pysähtymisiin, koska Manulla (tai minulla) on vähän ongelmaa, että kun Manu edistää seuraamisessa niin sitten kun tulee pysähtyminen niin Manu ottaa muutaman askeleen vielä eteenpäin ja siitä vasta pyörähtää perusasentoon. Niinpä harjoiteltiin ihan namiavustuksella laadukkaampaa pysähtymistä. Ja kyllähän niistä tulee nättejä, kun ohjaaja jälleen kerran osaa ajoittaa oikein.

Manun kanssa vielä paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä. Manulla onkin hirmusen hankala tuo luoksepäästävyys kun ois niin kauhee into mennä moikkaan "tuomaria". Raukka heiluu ja hytkyy perusasennossa kun "tuomari" on tulossa kohti ja sitten alkaa kuonolla tökkimään mun kättä että jos sieltä sais sen namin jos oikeen malttaa mielensä ja pysyä paikallaan. Tänään Manu malttoi pitää pepun maassa, aina ei. Paikallaolo meni hyvin. Enempää ei Manun ryhmän kans ehdittykään.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Elmon kontaktitreenit jatkuu

Elmo on parin viime viikon aikana käynyt vähän eri ryhmissä treenaamassa, ja tänään oli vasta Elmon oman ryhmän kontaktitreenit vuorossa. Tullut nyt hyvästi hinkattua kontakteja ja se kyllä meille passaa. Ensin katottiin puomi. Eka kierroksella tehtiin hypyn kautta ja hyvin meni. Toka kierroksella kahden hypyn kautta ja edelleen hyvin meni. Ei mitään huomauttamista. Niinpä alettiin harjoitella jo uutta juttua. Eli siirrettiin palkka hypyn taakse, siis ensin kontakti, sitten hyppy ja sitten vasta palkka. Tarkoituksena pikkuhiljaa siis ajatus siitä että rata voi jatkua myös kontaktin jälkeen. Otettiin puomille pelkkä alastulo, mun piti liikkua kohtuulähelle hyppyä, siitä sanallinen vapautus jonka jälkeen vasta ite liikkeellekohti estettä. Elmo teki kaiken niinku ois aina tehny näitä hommia. Täydellistä.

Sitten seuraavalla kierroksella sai valita keinun tai A:n. Meillä ei vissiin ryhmäläiset oikeen osanneet valita vaan kaikki koirat kuitenkin saivat tehdä pikakatsauksen molemmille esteille.Elmon kans aloitettiin A:sta. Otettiin ensin hypyn kautta ja hyvin meni taas. Sitten otettiin lisää vauhtia kahdella hypyllä ja Elmolle kävi Elmot eikä ehtinyt jarruttaa vaan pysähtyminen meni pitkäks. Uusi yritys ja tällä kertaa Elmo sai jarrutettua nippanappa mutta pysähty kuitenkin jalat kontaktilla. Hyvä vaan että tulee täysillä loppuun asti, kyllä se oppii vielä rytmin niin että pysähtyy kuin pitääkin. Siirryttiin keinulle ja ensin tehtii pelkkä keinu. Vähän varovainen, mutta ihan ok. Sitten otettiin pituudelta vauhtia, ja huomattavasti parempi. Sitten vielä yks hyppy lisää ja nyt oli jo hyvä vauhti keinun loppuun asti. Hyvällä mallilla on siis meidän kontaktit.

Omatoimitreeninä oli keppejä. Kentällä oli sekä 12 keppiä, että 6 keppiä. Lyhkäsillä kepeillä oli tarkoitus harjoitella keppikulmia, sekä avo- että umpikulmia. Tarkoitus oli harjoitella keppi-imun kautta eli koira lähetettiin muutaman metrin päästä kepeille ja itse ollaan paikalla niin kauan että koira on pujotellut palkalle asti. Alotettiin Elmon kans ensin helposta avokulmasta. Vaikeutettiin pikkuhiljaa harjoitusta lisäämällä kulmaa. Ihan oikein meni joka kerta. Ois varmaan päästy ihan 90 asteen kulmaankin, mutta en viittiny ihan hirveesti ottaa toistoja. Vaihdettiin sitten umpikulmaan. Melkeen heti joutu kyllä aloittamaan 90 asteen kulmasta koska tilaa ei hirveästi ollut, mutta eipä se Elmolle tuottanut ongelmia. Kerran se yritti lähtä palkalle pujottelematta ollenkaan, mutta muuten haki kepit oikein mallikkaasti.

Pitkillä kepeillä sai tehdä mitä harjoituksia halusi. Sivuirtoamista, palkkaa vasta keppi+hyppy- yhdistelmän jälkeen, tai mitä nyt kukanenkin tunsi tarvitsevansa. Elmon kans otettiin ensin pelkät kepit. Eka kerralla meni rytmi puolessa välissä sekasin ja otettiin uusiks. Tällä kertaa oikein. Sitten siirrettiin palkka hypyn taakse. Tätähän Elmo ei ole ennen tehnytkään. Hyvin meni pujottelu, mutta keppien jälkeen Elmo oli selvästi ihmeissään että missä on namikippo. Minä sitten hihkuin että mennään sinne hypylle vielä ja voi sitä spanielin riemua kun se kuppi löytykin sieltä. Elmo oli kyllä sitä kuppia sinne viemässä mun kans, mutta ehti matkalla unohtaa että se onkin nyt kauempana :D. Toinen kerta menikin sitten huomattavasti paremmin. Elmolla kasvo vauhti hurjasti kepeillä ja suoraan hypylle. Jätettiin se harjoitus sitten siihen. Myöhemmin otettiin vielä kepit ilman yhtään ohjuria (uus juttu Elmolle) ja koska se ei tuottanut mitään vaikeuksia niin otettiin siihen mukaan hankala sivuirtoaminen, niin että minä kiersin A:n toiselle puolelle. Eka kerralla Elmo sekos vähän lopussa, mutta uus yritys tuotti toivottua tulosta ja Elmo jatko loppuun asti vaikka minä menin piiloon. Siihen oli hyvä lopettaa keppiharjoitukset. Kovin on taitava poika!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Manun liitotreenit

Manun ohjatuissa treeneissä oli tänään erikoisesteillä tiukat kääntymiset radan yhteydessä. Viimeksihän harjoiteltiinkin kääntymistä omatoimisesti maksimimitoissa oleville erikoisesteille. Nyt ne olikin sitten laitettu radalle. Muuri ja okseri oli 65cm, pituus lähes maksimimitassa. Mentiin kahdessa pätkässä. Ensimmäisellä pätkällä oli esteet 1-10, ja tällä radalla oli tiukka kääntyminen sekä muurilta että okserilta, sekä kaksi kertaa renkaalta. Manu veti ihan ok. Ohjaajalla oli vähän opeteltavaa. Miten se tuntukin niin hankalalta? Vaan saatiin sitten yhdessä tuumin vedettyä radanpätkä läpi hyvillä käännöksillä.

Huilitauko ja sen jälkeen loppurata 10-23. Tämä pätkä olikin jo hieman kimurantimpi. Ohjaajalla selkeää haastetta toi muistaa mihin piti mennä kun samoilla esteillä pyörittiin ja aina pitikin lähtä eri suuntaan. Tässä pätkässä oli muutenkin jo enemmän haastetta. Otettiin pienen suoran verran vauhtia renkaalle, josta tiukka valssikäännös muurille, muurilta tiukka valssikäännös hypylle johon vielä tiukka käännös ja putkeen huilimaan, jonka jälkeen okserilta tiukka valssi muurille ja siitä tiukka käännös yhdistelmälle hyppy-pituus. Pituudelta piti kääntyä tiukasti  suoraan putkeen ja sieltä tultiin taas takas hyppy-pituus linjalle, ja pituudelta vielä tiukka kääntyminen eri suuntaan. Manu teki hyvin, mutta ohjaaja oli ihan kuutamolla. Olin suunnitellut ennen ensimmäistä pituutta perjsätön, mutta teinkin vahingossa muurille valssin. No, hyvin käänty Manu silti putkeen. Toka kiekalla sama kohta ja vieläkin ihan unessa. Jäin muurille tupeksimaan, joten jouduin tekemään takaleikkauksen pituudelle. Hyvin käänty Manu kyllä silläkin. Kolmas kerta toden sanoo ja vihdoin pääsin toteuttamaan suunnitellun ohjauksen. No loppusaldona, Manu kääntyy kyllä hyvin kun vaan ohjaaja tietää mitä tekee. Oli koiralle kyllä erittäin rankat treenit fyysisesti. Paljon hyppyjä maksimimitoissa olevissa esteissä, ja vielä tiukat kääntymiset, joten ei ihme, että väsymisen merkkejä rupes näkymään. Vaan hyvin jakso Manu ylittää silti esteet, väsähtäminen näky enemmänkin sitten muussa vauhdissa radalla. Kyllä Manu hypätä osaa hyvin!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Elmon mätsäri

Lähdettiin Elmon kans käymään KAS:n mätsärissä. Ihan sillä ajatuksella, että tässä ois keväällä jokunen näyttely, jossa pitäis käydä ja Elmo on nähnyt näyttelyhihnan viimeksi elokuussa. Viime vuoden harjoittelutkin on jäänyt niihin neljään viralliseen näyttelyyn, joten oli korkea aika käydä muistelemassa kehäkäyttäytymistä, nyt kun kerrankin sattui niin ettei oo yhtä aikaa muuta menoa.

Elmo oli tietenkin isoissa aikuisissa. Pariksi tuli tanskandoggi. Elmo esiintyi vallan mainiosti. Nyt jopa juoksi suurimman osan ajasta katse eteenpäin, eikä mua tuijotellen. Käytiin nimittäin ennen kehän alkua vähän itekseen harjoittelemassa, ja nätistihän Elmo juoksi, mutta tuijotti koko ajan mua ja siitä johtuen tietenkin koko koira menee ihan banaaniks ja liikkeet ei näy kunnolla. Tanskandoggi sai punaisen nauhan ja Elmo sinisen. Kun kaikki parit olivat käyneet kehässä oli sinisten ryhmäkehän vuoro. Isommat koirat juoksi ensin kehän pari kertaa ympäri, ja sitten pienemmät koirat. Sen jälkeen seisotettiin koiria ja tuomari valkkas sieltä neljä parasta. Elmon kans jäätiin neljän parhaan joukkoon. Sitten vielä juostiin neljästään siellä ympyrää. Elmo jaksoi esiintyä hyvin, vaikka saikin yhden rähinäkohtauksen edessä menevälle tanskandogille, ilmeisesti se meni liian lujaa tai jotain, Elmon mielestä :D. Tästä huolimatta tuomari oli sitä mieltä, että olimme ryhmän parhaat ja Elmo siis voitti isojen aikuisten sinisten ryhmän.

Piti siis jäädä odottamaan Best In Show-kehää, johon tulisi sitten kaikkien ryhmien voittajat. Odottavan aika on pitkä, ja piti kehää odotellakin kolmisen tuntia, koska välissä oli vielä pentujen kehät. Voivoi. Mutta pakkohan se oli väsyneenäkin jäädä odottelemaan, koska oltiin nyt paikalle tultu. BIS-kehässä oli 8 koiraa, Elmo sijoittui seitsemänneksi, vaikka vallan mallikelpoisesti esiintyikin. Koiria seisotettiin tosi pitkä aika ja hienosti malttoi Elmo liikkumatta seisoa koko ajan. Palkinnoksi saatiin parit asiaankuuluvat pokaalit ja ruusukkeet, herkkuja, alennuskortti Otukseen ja valjaat ja heijastinremmi. Kyllä tällä esiintymisellä voi lähteä seuraavaksi viralliseen kehään. :)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Manun kisat Pellossa

Se oli sitten aika Manun kans ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Ja Pelloon asti piti lähteä. Mutta Manulla on ollut doping-varoaika päällä, joten ei tässä oo lähikisoissa päässyt käymään ja koska kisatauko on muutenkin venähtänyt lähes kahteen kuukauteen niin sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tosin siellä on kiva ja lämmin halli, joten mieluusti sinne lähti. Äiti lähti seuraks mukaan.

Molemmat radat oli agilityratoja ja tuomarina Anne Viitanen. Ensimmäinen rataantutustuminen oli ihan ok, ohjauskuviot löyty ihan kohtuuhelposti ja ei se rata nyt vallan mahdottomalta tuntunutkaan. Niinpä sitten koiran kanssa radalle. Me oltiin vuorossa jo ihan alussa, joten onneks ei tarttenu kauaa jännittää. Manulle lähtölupa ja sehän lähtikin ihan kaasulla. Oho, tulipa itellekki kiire. Jo heti kolmosputkeen vietäessä (joka oli puomi-putki-erottelu) minä liukastuin ja siitä johtuen enpä sitten kerennyt putken jälkeen sinne puolen minne oli tarkoitus. Lennosta siis uusi suunnitelma ja takaaleikkauksella seuraavalle pituudelle. Minä en ikinä käytä kisoissa takaleikkauksia jos ei ole pakko, mä oon jotenki niin huono niissä, että yritän aina miettiä jonkin muun ratkaisun. No, siitä selvittiin ja pääsin takas jatkaan suunniteltua ohjausta. Kepeiltä sitten ensimmäinen vitonen, Manu meni kakkosvälistä sisään. Kyllä Manun ois oikeesti pitänyt helposti osata se keppikulma, mutta luultavasti mä olen ollut keppien edessä niin, ettei se ole ajoissa niitä nähnyt. No ei muuta kun kepit uusiks ja matka jatkuu. Suoran putkeen jälkeen kielto. Putkesta piti siis kääntyä tiukasti oikealle, olin sen verran myöhässä ohjauksissa etten saanut vedettyä Manua hypyn yli vaan se kiersi esteen kokonaan. Korjattiin se ja loppurata menikin sitten vallan mainiosti. Tuloksena siis ratavirheitä 10, ja yliaikaa jotain 7 sekunttia.. No, onneks nuo virheet oli semmosia mihin kulu sekuntteja, koska Manu meni ihan täysillä muuten koko radan. Siks mä olinki koko ajan myöhässä, kun en oo tottunu että se menee sentään noin lujaa. Ei haittaa, meillä oli ihan sikakivaa radalla! Sijoitus tais olla joku kymmenes. Koirakoita oli mukana joku parikymmentä. Tämän radan video on äitin kamerassa, ehkä saan sen joskus tännekin lisättyä.

Toka radan rataantutustuminen. Rata tuntui tutustumisessa hieman vaikeammalta kuin ensimmäinen rata. Tai no, kepeille vienti oli tosi hankala ja pari kohtaa aiheutti vähän tuumaamista, mutta löyty niihinkin ratkaisut. Ja sitten vaan taas Manun kans baanalle. Hieman näky jo ensimmäinen rata Manun vauhdissa, varsinkin kontaktit oli hitaammat, mutta hyvällä vauhdilla Manu silti paineli menemään. Toki radalle oli ilmaantunut myös keinu, jota ei eka radalla ollut ja keinu varsinkin on Manulla tosi hidas. Rata sujui mukavasti, ensimmäinen ongelma tulikin kepeillä, alotus hieman tökki, mutta saatiin kun saatiinkin Manun kans taisteltua ne lähtemään oikein. Muuten rata olikin sitten oikein sujuvaa ja Manu kulki ihan täydellisen hyvin ohjauksessa mukana. Niinpä saatiin 0 ratavirhettä, yliaikaa kylläkin vajaa 2 sekunttia mutta se ei meitä saattanut murheellisiksi. Minä olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Ekat kolmosten kisat ja heti "virheetön" suoritus! Sijoitus neljäs.

Luultavasti meille sopii nämä kolmosten radat ihan hyvin, kun siellä täytyy ihan koko ajan miettiä ja oikeesti ohjata sitä koiraa. Alempien luokkien radat kuitenkin tuppaa olemaan paljon semmoisia että siellä esteet tulee aika ilmaiseksi matkan varrelle ja voi vaan mennä. Ei tartte niin paljon keskittyä. Toki tarvin ite vielä paljon rutiinia näihin ratoihin, että muistan myös koko radan tsempata ja kannustaa koiraa. Nyt joutuu vielä sen verran keskittymään itse ohjaukseen, että Manun kannustaminen jää vähemmälle. Sillä kuitenkin Manuun saa kovasti enemmän tsemppiä radalle. Mutta onhan se Manu vaan niin hieno! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia.


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Elmon kontaktitreenit

Pojilla onkin tämä viikko taukoviikko ohjatuista agilitytreeneistä. Sain kuitenkin ostettua Elmolle ylimääräisen treenikerran. Ja kuinkas sattuikaan, se olikin kontaktitreenikerta. Se passas meille oikein hyvin! Omatoimitreeninä teimme erikoisesteille kääntymisiä. Niitä samoja harjoituksia, mitä Manun treeneissä oli viime viikolla. Elmo teki oikein hyvin kääntymisiä. Takaleikkaukset pituudelle vaan aiheutti pientä hämminkiä, niin kuin takaleikkaukset yleensä. Niitä pitäis kovasti harjoitella lisää. Elmo tahtoo vähän jäädä himmaileen kun päästän sen ohi ja en ehdi sitten oikeen leikata koiran linjaa ajoissa ja Elmo kääntyy sitten hypyn jälkeen väärään suuntaan. No, tietääpä mitä harjoitella.


Kontaktiharjoitukset aloitettiin keinulla. Ensimmäinen kerta otettiin remmissä. Elmo kaasutti niin lujaa keinulle, että vaikka se yritti pysähtyä keinun loppuun niin sen takajalat tipahti vähän keinun sivuun. Anna lupas kuitenkin palkata joten vapautin sen namikipolle ja uusi yritys. Se olikin nyt huomattavasti varovaisempi ja alastulo onnistui hyvin. Sitten otettiin remmi pois. Olikin eka kerta kun Elmo tekee irti keinua. Ja hyvin tekikin, mitäpä tuosta. Toinen yritys samalla tavalla. Sitten oltiinkin jo hurjia ja otettiin hypyltä vauhtia. Hyvin mallikelpoinen suoritus sekin!

Huilitauko ja sitten puomille. Ensin tehtiin pelkkä puomi. Elmo tuli taas niin vauhdilla ja horjahti vähän alastulolla ettei taaskaan ehtinyt jarruttaa kontaktille vaan pysähtyi vasta maahan puomin jälkeen :D. Anna käski vapauttaa koiran ja minä siinä rupesin varmistelemaan että saako se mennä palkalle. Vaan mitäpä tekee Elmo, en ehtinyt sitä siis vapauttaa tai mitään muutakaan niin se hoksas itekin ettei tämä nyt ihan menny niinku piti ja se käänty ympäri, kiipes puomia sen verran, että pääsi kääntymään taas ympäri ja tuli oikeaan alastuloasentoon. Oltiin Annan kans molemmat ihan ällikällä lyötyjä. Hitsin hieno suoritus. Selvästi on sisäistäny asian. Sitten otettiin hypyn kautta vauhtia ja nyt onnistu jarruttaminen vaikka vauhdilla tuli edelleen loppuun asti. Vaihdettiin suuntaa ja otettiin tällä kertaa putkesta vauhtia ja taas niin hieno suoritus, että Anna tuumas että nyt ei kyllä oteta enempää, niin hyviä suorituksia teki. Samat kommentit myös loppuun kuin viimeksi Marilta, ei muuta kun kontaktit radalle mukaan. Siitä on hyvä jatkaa. Kylläpä Elmolla nyt treenit sujuu, itekin vaikea käsittää miten jokaisten treenien jälkeen on niin voittajafiilis. Eiköhän tämä tästä kohta taas tasaannu!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Palkattomuustreeniä pojille

Maanantai ja poikien tokopäivä. Ensin oli Elmon vuoro. Tämän päivän treeneissä oli aiheena palkattomuus. Eli vapaavalintaisesti sai päättää kolme liikettä, jotka suoritettiin koemaisesti ilman oikeaa välipalkkaa, ainoastaan kehumalla koiraa ja viimeisen liikkeen jälkeen sitten megasuperhyperpalkka. Elmon superpalkkana toimii kissanruoka. Se varmaan haisee niin pahalle, että se on koirien mielestä ihan huippua. Eli hetsataan koira palkan avulla ja sitten palkka taskuun, josta se tempaistaan koiralle kun viimeinen liike päättyy. Elmolle otin ainoastaan kaksi liikettä: hypyn ja luoksetulon. Omaa vuoroa ootellessa aloitettiin Elmon kans kapunlanpitoharjoituksilla. Niitä onkin harjoiteltu kotona jonkin verran. Elmolla on ollut paha tapa hieman mälvätä kapulaa suussa, joten otteen parantamiseksi ollaan tätä harjoiteltu. Ja se näkyykin jo, Elmo istuu nykysin hienosti kapula liikkumattomana ja irrottaa vasta käskystä. Namikippo on metrin päässä koirasta, johon se sitten vapautetaan. Toimii Elmolla!


Sitten oli vuorossa Elmon palkattomuussessio. Aloitettiin hypyllä. Eihän Elmolla ole liikettä loppuun asti vielä edes harjoiteltu, mutta otettiin kosketusalustan kans. Hienosti lähti Elmo käskystä hypylle, suoraan alustalle ja jäi sinne käskystä odottamaan. Menin koiran luo ja vapautin sen sinne ja kehut päälle. Ja sitten luoksetuloon. Jenni-kouluttaja käski ottamaan Elmon luoksetulossa ihan perusasentoon asti. Vielä ei olekaan perusasentoa harjoiteltu niin pitkältä matkalta, mutta sain luvan auttaa kädellä koiran perusasentoon lopuksi. Minähän olen Manulle käyttänyt luoksetulossa käskyä ”sivu” jos tullaan suoraan perusasentoon. ”Tule” taas tarkoittaa, että tule tähän johonki lähelle, mutta perusasentoa ei tarvi. Tätä samaa erottelua ajattelin käyttää myös Elmon kanssa. Joten ensimmäisellä kerralla Elmo ei lähtenyt vielä tulemaan ”sivu”-käskyllä luokse. Toisella käskyllä lähti jo tulemaan ja saatiin perusasentokin loppuun. Vapautus, kehut koiralle ja kissanruoat kehiin. Jenni-kouluttaja antoi palautetta, joka meni tiivistettynä niin, että me voitais pikkuhiljaa ruveta opettelemaan ihan kokonaisia liikkeitäkin ja että Elmo palkkautuu ja innostuu älyttömän hyvin pelkistä mun kehuista.

Loppuun harjoiteltiin vielä siivekkeen kiertoa, jotta voimme jatkossa ruveta myös opettelemaan luoksetulon pysäytyksiä siivekkeen kanssa. Elmo hoksas homman nopeasti, onhan se sille tuttua hommaa agilitykoiralle.

Koiran vaihto ja Manu kehiin. Manun harjoituksissa oli sama aihe. Treenit aloitettiin kehääntulotarkastuksella, luoksepäästävyydellä ja paikallaololla. Harjoiteltiin sitäkin koemaisesti. Manun kehääntulotarkastukset on ongelmallisia, sekun haluais rakastaa tuomarin kokonaisvaltaisesti. Luoksepäästävyydessäkin sen on vaikea pysyä nahoissaan, toisinaan pysyy just ja just, toisinaan pylly nousee ja häntä vispaa. Voivoi! Paikallaolossa Manu ei varmaan kuullut ensimmäistä ”maahan”-käskyä vaan jäi istua tököttämään paikalleen. Sitten se vilkas ympärille ja katto, että muut koirat on maassa ja painu sinne itsekin ennen kuin ehdin toistaa käskyä. Paikallaolo 1,5 minuuttia. Manu jälleen ennakoi nousemisen kun mentiin takas koirien luokse. Huomas kuitenkin virheensä ja meni saman tien takas maahan ennen kuin ehdin sen sinne käskeä. Käskystä nousi sitten perusasentoon. Minä luulen että huomasin nyt mistä Manun ennakointi johtuu. Jos mä vilkaisen sitä, niin se ennakoi, mutta jos katon suoraan eteenpäin niin se näyttäis pysyvän maassa. Pitää tarkastella jatkossa johtuisko se siitä.

No sitten oikeisiin palkattomuustreeneihin. Otettiin Manun kans hieman hihnassa seuraamista odotellessa. Ihan kivaa seuraamista. Palkattomuusliikkeiksi valitsin liikkeestä maahanmenon, liikkeestä seisomisen ja hypyn. Manu teki itse liikkeet ihan hyvin, mutta kyllä sen perusasennot jäi taas kovin vinoiks. Turhia pistemenetyksiä otetaan kyllä niistä, mutta näillä nyt mennään!  Loppuun vielä tällekin ryhmälle siivekkeiden kiertoa, Manullehan se olikin tuttu juttu. Se on harjoitellut jo aiemminkin siivekkeiden kiertoa myös tokomielessä, onhan sille tehty luoksetulon pysäytyksiäkin.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Elmo liitää

Torstaisin on Elmon omat ohjatut treenit. Tällä kertaa aiheena oli irtoamista kepeiltä ja muutenkin rohkeaa ohjausta. Rata alkoi kolmen esteen suoralla, joista viiminen oli rengas. Renkaalta tiukka kääntyminen kepeille n. 90 asteen umpikulmasta. Keppien aikana piti irrota aika reilusti, jotta ehti jatkoon irrottamaan koiraa päätyhypylle että ehti taas vauhtisuoran jälkeen renkaalta kääntämään koiran "väärään" päähän putkea, ei siis siihen päähän johon oli suora linja renkaalta. Elmon kans oli toki pätkissä, koska eihän se ole mennyt keppejä radalla kun kerran. Joten kepeille palkka ja ei muutakun matkaa. Tässä tuli vaan ongelma vastaan, koska kouluttaja-Anna oli ottanut palkan ja lähdöstä oli suora linja myös palkalle niin muutaman kerran jouduttiin jumppaamaan, että Elmo lähtis oikeeseen suuntaan eikä suoraan palkalle. Saatiin se sitten vihdoin lähtemään myös radalle, joskin ajatus oli vähän liikaa palkassa niin ettei ehtinyt eka kerralla tuikata itteään oikeasta välistä pujotteluun. Uusi yritys ja tällä kertaa rytmi meni puolessavälissä sekaisin ja yksi väli jäi pujottelematta. Kolmas kerta toden sanoo ja pujottelu onnistui, samoin pääsin irtoamaan kepeiltä kuten oli tarkoituskin. Otettiin vielä kerran ja tällä kertaa piti tehdä vielä rohkeampi sivuirtoaminen, kiertää keppien vieressä olevan muurin toiselta puolelta. Ei ongelmaa. Sitten jatkettiin rataa erikseen keppien päästä. Elmo irtosi hienosti päätyhypylle ja minä pääsin ajoissa liikenteeseen, ehtiin hyvin ohjaamaan ja kääntämään renkaalle, mutta siellä jäin sitten kuulemma liikaa jarruttamaan ja odottamaan. Kyllähän Elmo käänty oikeeseen päähän putkea sillä ohjauksella, mutta ohjaajalla oli parantamisen varaa, yllättäen. Otettiin vielä pari toistoa kunnes Anna oli tyytyväinen myös ohjaajan menoon.

Omatoimiharjoituksena tehtiin puomia. Edellisen päivän neuvot eivät olleet menneet hukkaan, vaan rohkeasti tehtiin sivuirtoamista puomille. Minä irtosin niin että kepit jäi mun ja puomin väliin ja Elmo veteli "itekseen" puomia ammattilaisen elkein. Ei ongelmia. Minäkin muistin pysyä liikkeessä koko ajan, ilman että varmistelen koiran pysähtymistä omalla pysähtymisellä. Jos en nyt ite onnistu pilaamaan Elmon kontakteja niin sille tulee vielä tulevaisuudessa ihan tosi hyvät kontaktit! Kyllä on pohjatyön jankkaaminen tuottanut tulosta.

Vuorossa oli vielä lyhyt loppupätkä valvovan silmän alla. Eli otettiin yksi vaikeahko lähtöasetelma jossa oli kaksi hyppyä linjassa jonka jälkeen tiukka noin 90 asteen kääntyminen hypylle ja sieltä putkeen. Ohjaajan lähto piti olla kakkoshyppyyn nähden sivussa, sieltä näyttää yhdellä askeleella koiralle kakkoshyppy ja ennen kuin koira ponnistaa niin valssin piti olla valmis kääntämään koira kolmoshypylle. Täytyy sanoa että Elmon kans tämä asetelma meni ihan putkeen. Minä hihkuin Annalle toisen suorituksen jälkeen kuin ihana oli kun itekki näin että Elmo oli jo kakkoshypyn päällä linjannu suuntansa kohti kolmosta. Täydellistä! Elmo on ihana!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Agilitytreeniä molemmille

Keskiviikkoisin on Manun ohjattujen agilitytreenien vuoro. Elmolla kävi myös tuuri ja sain sillekin ylimääräisen treenin Manun ryhmään. Ohjelmassa oli kontaktien katsaus, lähinnä asenteen tarkistus. Tarkoitus olisi siis, että koira syöksyisi täysillä loppuun asti ja pysähtyisi vasta sitten. Manulla varsinkin on ongelma kontaktin loppuosan hitaus, kun se haluaa varmasti pysähtyä oikeeseen paikkaan niin jarruttaa vauhtia jo hyvissä ajoin puomin alastulolla. Ei muuta kun etupalkkaa puomin päähän ja kovan kannustuksen kans loppuun asti. Itse piti jäädä noin puoleen väliin puomia, että koira tulisi itsenäisesti loppuun asti. Sain kun sainkin Manun tsempattua hyvällä vauhdilla loppuun asti. Ei muutakun paljon toistoja niin kyllä se siitä. Manun kunniaksi voidaan sanoa, että se osaa suorittaa kontaktiesteet hienosti myös itsenäisesti, ilman mun apua.

Sitten olikin Elmon vuoro. Elmohan on mennyt vasta muutaman kerran puomia edes irti. Ensin otettiin pelkkiä nopeita alastuloja jonka jälkeen vuorossa oli koko puomi. Ja Elmohan paineli. Sillä ei ainakaan ole asenteen kanssa mitään ongelmia, vaan täysillä loppuun asti ja vauhdista pysähdys. Wau, hieno Elmo! Mari-kouluttaja ei olekaan nähnyt Elmon treenejä kun joskus vauvakoirana, ja tykkäsi niin kovin Elmon suorituksista, että nostettiin samantien vaatimustasoa ja otettiin esteen kautta vauhtia puomille. (Elmo ei ole koskaan aiemmin suorittanut este+kontakti yhdistelmää). Sama meininki jatkui ja heittäydyttiin ihan vallattomiks. Seuraavaks mun piti nimittäin ottaa jo sivuetäisyyttä puomilla, ja matkaa tulikin kerralla varsin runsaasti, koska A-este oli edessä ja se piti kiertää. Se oli Elmolle vähän liikaa, ja tuli pysähtymättä läpi. Jarrutti kyllä loppuun mutta ei aivan malttanut pysähtyä, mutta ei se kaukana ollut. Niinpä otettiin vielä onnistunut suoritus pelkällä alastulolla. Ohjaajalle tuli vähän sanomista että täytyis jatkaa liikettä niin kauan että koira on pysähtynyt, nyt meinasin vähän liikaa varmistella pysähtymistä lopettamalla myös oman liikkeen. Hieno Elmo!

Omatoimitreenaamisen aiheena oli erikoisesteet maksimimitoissa- Eli harjoteltiin kääntymisiä pituudelle, okserille ja muurille niin, että esteet oli suurimmissa sallituissa mitoissa. Ja olihan ne sitten isoja. Tietenkin kaksi koiraa samoissa treeneissä vei omatoimitreenaukselta aikaa, mutta Manun kans otettiin pituudella ja okserilla tiukkoja käännöksiä. Pituuden kanssa meinasi pari kertaa tulla vähän hankaluuksia tiukkojen jarrutusten kanssa mutta rupesi yritysten jälkeen sujumaan, okserista Manu lensi yli tuosta vaan. Elmo pääsi kans vähän kokeilemaan, mutta toki sillä ei esteet vielä voinut maksimimitoissa olla.

Loppuun vielä Marin valvovan silmän alla A:lle taaksejäänti. Hypyn kautta A:lle ja koiran piti taas loppuosa suorittaa itsenäisesti. Manu oli ihan villinä, koska Elmo oli päässyt just sitä ennen treenaan mun kans Manun ootellessa häkissä, joten kun Manu pääsi suorittamaan niin siellä mentiin sitten täydellä rytinällä hienon suorituksen kans. Pikku-jantteri sai toki vähän helpotusta, sen kans sai tulla loppuun asti matkassa ja hienosti taas pysähty vaikkei Aatakaan oo tehty ku pari kertaa irti eikä koskaan esteen kautta :) Kivat treenit, molemmilla.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hierontaa ja tokoa

Tänään oli koirien hierontapäivä. Sen verran rupeaa oleen koirille tuttu juttu, että hierojan tielle kääntyminen aiheuttaa takakontissa yleistä hälinää ja vinkumiskonsertin. Ei muuta kun koirat tupaan ja Elmo ensin käsittelyyn. Manu yritti alkuun tunkea syliin, että josko Manuakin vois hieroa, mutta tyytyi sitten makoilemaan eteisessä ja odottamaan omaa vuoroaan. Elmo rentoutu oitis hierojan käsittelyyn. Mitään hälyyttävää kropasta ei löytynyt, lavat oli hieman jumissa, mikä onkin agilitykoirille tyypillistä, mutta takapuolen kireys oli toiselta puolen jo hävinnyt, toisella puolella oli vielä hieman jäljellä. Sitten oli Manun vuoro. Manun ongelmat ovat enemmän takapäässä. Etureidet ja lantio varsinkin meinaa jumittua. Niinkuin tälläkin kertaa sieltä löytyi sanomista, mutta ei mitään mullistavaa. Kotiin jumppaohjeet ja palataan asiaan parin kuukauden päästä.

Illalla oli sitten vielä kumpaisellakin tokotreenit. Ensin oli Elmon vuoro. Elmo teki innokkaasti hommia omalla tasollaan. Ohjelmassa oli paikallaoloa, kaukokäskyjen jumppaamista ja luoksetulojen vauhtia niin, että koira palkattiin niin että palkka heitettiin jalkojen välistä ja koira juoksi täysillä myös jalkojen välistä. Elmon mielestä se oli tosi kivaa! Manulla oli samat harjoitukset. Manulle päänvaivaa tuotti kovasti, että miten se muka voi mun jalkojen välistä mennä, vaan aina yritti kiertää. Lienee täytyy asia sille erikseen opettaa. Muuten kyllä oli hyvät treenit.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Manun tokoepikset

Manu on ilmoitettu huhtikuulle tokokokeeseen, joten oli korkea aika käydä harjoittelemassa koemaista suoritusta epävirallisessa kokeessa. Lähinnä lähdin katsomaan riittääkö Manun vire kahlaamaan koko kokeen läpi. ALO-luokkaan oli ilmoittautunut Manun lisäksi vain yksi koira, joten kovin suurta ryntäystä ei paikallaoloon ollut, mutta toisaalta Manulle ei koiramäärällä ole väliä. Manu pysyi nätisti maassa koko paikallaolon ajan, mutta perusasentoon jouduin pyytämään toisenkin kerran, josta ansaittu pistevähennys. Jännä homma kun monesti Manu jopa ennakoi nousemisen, mutta ei sen väliä. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmia ollut, ainoastaan nahoissa pysyminen on välillä hieman hankalaa, onhan Manun mielestä ihmiset niiiin ihania, varsinkin tutut (joihin tuomarikin lukeutui). Paikallaolosta välipalkkaukseen ja sitten totuuden hetki, jaksaako Manu loput liikkeet ilman palkkaa. Palkattomuustreeniä ollaan kyllä tehty, mutta vain kolmella liikkeellä. Kokeessa siihen kuitenkin tulee vielä kolme liikettä lisää..

Liikkeet aloitettiin seuraamisilla, sekä kytkettynä että vapaana. Molemmat pätkät Manu veti iloisella meiningillä koko ajan kontaktissa. Joskin hieman edisti ja perusasennot jäi hieman vinoiks, mutta en mä ole niistä moittinutkaan koiraa. Tällä hetkellä on ollut tärkeintä että koiralla on into tehä hommia. Jos ALO-luokkaa pidemmälle jatketaan niin sitten pitänee ruveta enemmän puuttumaan, mutta katotaan nyt. Liikkeestä maahanmeno oli kuulemma oikein hieno, käskyn saatuaan Manu kuulemma tippu siihen paikkaan makamaan. Minä en sitä oikeen nähny kun kauheesti yritin pitää tokoryhdin ja olla vilkuilematta koiraa. Luoksetulo aiheutti "katsomosta" WAU-kommentin (terkkuja Tiinalle). Minusta siinä ei ollut mitään erikoista, ainahan Manu tykkää mun luo tulla :D  Liikkeestä seisomisessa Manu pikkusen hiipi käskyn jälkeen ja mikä oli ihmeellistä, väisti hieman kun menin takas sen luo. Sitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt vaan seisonut kiltisti niillä jalansijoillaan. No, vähän takapuolta siirsi ulospäin, joten en vielä oo kauheen huolissaan. Vielä viimeisenä hyppy, joka suoritettiin kympin arvoisena. Yhteispisteinä 183p ja luokka"voitto". Palkinnoksi saatiin omat tunnistusnoutokapulat.

Summa summarum, olen erittäin tyytyväinen. Manu hyvin jakso puurtaa kaikki liikkeet läpi ilman palkkaa. Jokaisen vapautuksen jälkeen se oli kyllä sen näkönen, että nyt varmaan pääsee palkalle, mutta hienosti kokos aina itsensä seuraavaan liikkeeseen. Liikkeet meni hyvin, pientä pilkunviilausta siellä olis, kuten vinot perusasennot, mutta niistä en ota stressiä. Tästä harjoituksesta puuttui vielä ohjaajan jännitys, joka varmasti on kokeessa suuressa asemassa, saas nähdä miten koira siihen reagoi. Mutta sitä ei voi harjoitella kun siellä kokeessa, joten nähtäväksi jää!