Elmo pääsi myös Manun ryhmän agilityharjoituksiin. Treeneissä oli ns. "lopputesti", eli katsottiin kevään teeman mukaisesti puomin suoritusta, kuinka hyvin koira itsenäisesti tekee puomia. Testissä oli viisi vaihetta, joista jokaisesta saatiin ruksi joko onnistuu tai ei onnistu kohtaan. Kaikissa testin osissa puomi oli viimeisenä ja itse ei saanut ylittää puomin keskikohtaa vaan siitä eteenpäin koiran piti suorittaa itse. Ja onnistuneen ruksin sai tietenkin siinä tapauksessa että koira osasi ohjaajasta huolimatta mennä puomin loppuun ja pysähtyä sen loppuun. Ensimmäinen testiosuus oli että otettiin vähän rataa alle ja sitten puomille, ei palkkaa lopussa. Toinen osa oli samanlainen, mutta palkka sai olla lopussa. Kolmannessa tehtiin eri rataa alle ja tultiin puomi toisesta suunnasta, muistaakseni sai palkka olla valmiina. Apua, en enää muista. Viiminen oli sit ainaki että piti vedättää puomille ja pysähtyä kokonaan niin että koira oli vielä takana tulossa. Oli miten oli, Manu suoritti kaikki osat onnistuneesti! Ensimmäiseen ja vaikeimpaan osaan tuli pieni miinusmerkki, koska se hieman jäi loppuun arpomaan että "hetkinen, mitä tapahtuu", mutta meni sitten kuitenkin kannustuksen siivittämänä loppuun asti.
Elmo ei tietenkään suorittanut lopputestiä vaan teki kontakteja muuten. Elmomaiseen tyyliin oikeen hienosti. Lopuksi Mari-kouluttaja halusi heittäytyä oikeen hurjaksi, ja päädyttiin testaamaan pelkkää puomia niin että minä en liiku mihinkään. En siis yhtään mihinkään. Jään siihen mistä koiran puomille lähetänki. Ja Elmohan meni kaasulla loppuun asti, ei sitä kiinnostanu pätkääkään tulenko mä mukana vai en. Seuraava osio olikin sitten se, että mä lähen suoraan lähetyksestä hirmuseen sivuirtoamiseen, siis ihan suorilta yli puolen kentän. Ja sama homma, Elmo ei vilkassutkaan muhun koko puomin aikana. On se vaan niin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti