Jossain ihmehuuruissani lupasin lähteä Manun kans KAS:n SM-tokojoukkueeseen. Ajatus oli siihen asti hyvä kunnes matka koitti. Lähdin jo edellisenä iltana matkaan, tarkoituksenani yöpyä poikien kasvattajan luona ja Elmo ois samalla saanut sieltä hoitopaikan koepäiväksi. Kunnes, Pyhäsalmella, lähes 200 kilsa kotoa auto levis totaalisesti tienvarteen. Pari tyyppiä sitä kävi ihmettelemässä, ja toinen sitten sanoikin että kyllä hän voi luvata, että sillä autolla ei matkaa enää jatketa. Hirveä puhelinrumba päälle vaihtoehtoja selvittelemään. Kävi vielä niin huonosti, että kenenkään joukkuekavereiden kyytiin ei mahtunut kahta koiraa ja ihmistä. Ymmärrettävää kyllä. Sen sijaan paluukyytejä olis kyllä löytynyt useampiakin, samoin kyytejä kisapaikalle kun ois vaan päässyt jollain lähemmäs kisapaikkaa. Koe kun järjestettiin Pieksämäellä asti. Auto saatiin hinattua lähimmän korjaamon pihalle ja siihen jäin sitten vatvomaan vaihtoehtoja. Yhden kisaajan kyydissä olisin päässyt kyllä aamusta Pyhäsalmelta kisapaikalle, mutta olisi pitänyt yöpyä Pyhäsalmella. Lopulta soitin äitille kertoakseni tilanteesta, mutta mitääpä tekee äiti. Sanoo että hän tulee hakemaan mut sieltä. Äitihän asuu siis Kemissä, yli 250kilsan päässä. Pähkäilin hetken aikaa vaihtoehtoja että jäänkö Pyhäsalmelle yöksi vai otanko äitin tarjouksen vastaan ja lopulta päädyin äitin puoleen. Pyhäsalmen lähimpään majoituspaikkaan oli matkaa yli 5 kilsaa, mulla kaks koiraa, niille häkki mut kaikkien kamat. Hmm.. Äiti siis lähti hakemaan ja samalla sovittiin että ajetaan jonnekin lähemmäs Pieksämäkeä yöksi ja ajetaan sieltä yhdessä vielä kokeeseen. 6 tuntia oltuani parkissa Pyhäsalmella äiti vihdoin saapui. Kuten arvata saattaa kello oli tässä vaiheessa jo melko ilta ja kun matkaa Suolahteen, mistä äiti oli varannut yöpymisen, oli vielä reilusti jäljellä niin kello oli jo yö kun perille saavuttiin. Lähtö oli aikaisin seuraavana aamuna. Joten unta tuli yöllä 2-3h, mielessä tais pyöriä liikaa ajatuksia että ois saanut kunnolla nukuttua.
Valmistautuminen oli siis vähintäänkin kehnoa, ja kisapaikalla olo oli kuin krapulaisella. Tilannetta ei helpottanut hirveä helle, joka alkoi jo heti aamusta. Ei muuta kun omaa suoritusta odottamaan. Manu olikin suoritusvuorossa ensimmäisenä. Miten voikin olla niin hyvä, tai huono tuuri lähes 100 koirakon sakissa. Koe oli jaettu kolmeen kehään, ensimmäisessä luoksepäästävyys ja paikallaolo, ja kahteen muuhun kehään oli jaettu loput liikkeet 3 + 3. Paikallaolon vuoro koitti. Ja samalla alkoi ongelmat. Liikkuri lateli ohjeita eri järjestyksessä kun mihin olin aiemmissa kokeissa tottunut joten kun "käsky" tuli olin vielä ihan muissa ajatuksissa niinkuin koirakin (joka oli muissa ajatuksissa samantien kun kehään mentiin). Sain Manun vielä kuitenkin maahan voimakkaalla käskyllä, maahanmeno oli kyllä ihan äärettömän hidas. Itse paikallaolossa Manun pää pyöri kun väkkärä joka suuntaan, mutta malttoi kuitenkin pysyä maassa. Siitä välipalkkaamaan koira ja kohti seuraavaa kehää jossa jo odoteltiinkin.
Ite olin ihan sekasin, ja niin oli koirakin. Mutta eipä se auttanut. Tuumasta toimeen. Tahti liikkeissä ja niiden välissä oli tiukka (ymmärrettävää kun paljon koiria), mutta minä olin tottunut vähän hitaampaan tempoon. Välillä ei edes kerennyt suorittaa liikettää loppuun kun liikkurilta tuli jo "kiitos". Ensimmäisessä kehässä oli seuraaminen remmissä, seisominen ja hyppy. Jotenki saatiin räpisteltyä liikkeet läpi ja välipalkkaamaan koira. Koska olimme suoritusvuorossa ekana niin toki meitä kutsuttiin samantien seuraavaan kehään, en ehtinyt nollaamaan itseäni ollenkaan kehien välissä, saati koiraa. Manu on niin ohjaajapehmeä koira, että varmasti suuren osan sen keskittymisvaikeuksista aiheutti mun häröily. Toki myös ympäristöllä oli suuri vaikutus, kun jokapuolella tapahtuu ja on vilinää ja kehät on erotettu toisistaan ainoastaan kehänauhalla niin vähemmästäkin menee pää sekasin. Toisaalta myöhemmillä koirilla oli se etu, että kehien väliin jäi pieni odotusaika kun rytmi muuttui pikkuhiljaa semmoiseksi että pari koiran suorituksen jälkeen kerkes hengailla kehien välissä. Toisaalta myöhemmin oleville koirille oli raskaampaa odottaa omaa vuoroaan kovassa helteensä. Puolensa ja puolensa. Toisen kehän liikkeet meni samalla räpistelyllä, kaikista liikkeistä saatiin pisteitä, mutta aivan naurettavan huonoja semmosia. Toki liikkeiden suorittamisen tasoon nähden ihan ansaittuja semmosia.
Luoksepäästävyys 10
Manulla oli niin paljon muuta ajateltavaa, että tuskin edes huomasi kun tuomari tuli luokse. Pysyi siis nätisti vieressä ja tervehti iloisesti kun tuomari rapsutti.
Paikallaolo 10
Ihan liikaa pisteitä. Tuomari kyllä kommentoi hitaasta maahanmenosta, mutta ei puottanut pisteitä. Pisteitä ois ehottomasti pitänyt myös vähentää siitä Manun pään pyörittämisestä kun se tutkaili ympäristöään. Mutta näin nyt.
Seuraaminen kytkettynä 7½
Ala-arvoista. Ihan haahuilua siellä täällä, hetkittäin ainoastaan kunnon kontaktissa oikealla paikalla. Muuten väljää ja maailmaa katsoen.
Seuraaminen taluttimetta 6½
Kauheeta. Noloa. Hävettävää. Koira ihan muissa maailmoissa. Pysähtyi mm. viereisen kehän tiukkaan komentoon "seis". Lopun matkaa laahusti siellä päin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Tämä nyt ei ihan katastrofaalinen ollut, joskin koira edelleen enempi kiinnostunu ympäristöstään. Maahanmenoliikkeissä muuten jouduin käyttämään tehostettua "MAAHAN" komentoa, vaikka yleensä se on pelkkä "MAA". Katteli erittäin kiinnostuneena kun joku heitti kapulaa kehän ulkopuolella, ei varmaan kaukana ollu että ois sitä lähteny hakemaan. Ei eka käskyllä noussut perusasentoon.
Luoksetulo 8
Tuli joo, mutta jäi taas etuviistoon vinoon, muistaakseni myös seisomaan, joten jouduin antamaan siinä vaiheessa uuden käskyn.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Ennakoi. Jäi seisomaan jo kauan ennen käskyä. En pyytänyt sitä enää seuraamaan, joten liikkurin käsky tuli vasta kun olin n 10 metrin päässä jo koirasta. Paluussa väisti ja ei tullu eka käskystä perusasentoon.
Estehyppy 7
Tästä mun mielestä ois voinu antaa himpan paremmatkin pisteet. Lähti kylläkin vähän laiskasti hyppyyn, mutta lähti eka käskystä. Pysähty oikein, joskin laiskasta hypystä johtuen se ei ollut niin napakka. Ainut oikea virhe oli ettei taaskaan eka käskystä perusasentoon. Mutta ehkä tuomari näki tässä jotain semmosta mitä mä en nähny.
Kokonaisvaikutelma 8
Kaikkien kehien keskiarvo. Joo, ihan ansaittu. Pelkkää nöyryyttään koira teki kaikki liikkeet edes sinnepäin eikä lyöny totaalisesti hanskoja tiskiin.
153p ALO2 ja hirmunen pettymys. Kyllä ne oli vaan liian hektiset karkelot meille. Onneks saatiin hirmu ihania tsemppauksia. Ja kyllä nyt jälkeenpäin toki itekkin osaa suhteuttaa tuloksen olosuhteisiin. SM-koe kun ei ole millään tasolla verrannollinen kyläkokeisiin ja luultavasti tuo oli Manun tyyli rauhoitella mua. Mutta kaikkien edellispäivän ja vähien unien jälkeen se vaan tuntui niin suurelta. Manu on silti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti