Manun kisat Pellossa

Se oli sitten aika Manun kans ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Ja Pelloon asti piti lähteä. Mutta Manulla on ollut doping-varoaika päällä, joten ei tässä oo lähikisoissa päässyt käymään ja koska kisatauko on muutenkin venähtänyt lähes kahteen kuukauteen niin sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tosin siellä on kiva ja lämmin halli, joten mieluusti sinne lähti. Äiti lähti seuraks mukaan.

Molemmat radat oli agilityratoja ja tuomarina Anne Viitanen. Ensimmäinen rataantutustuminen oli ihan ok, ohjauskuviot löyty ihan kohtuuhelposti ja ei se rata nyt vallan mahdottomalta tuntunutkaan. Niinpä sitten koiran kanssa radalle. Me oltiin vuorossa jo ihan alussa, joten onneks ei tarttenu kauaa jännittää. Manulle lähtölupa ja sehän lähtikin ihan kaasulla. Oho, tulipa itellekki kiire. Jo heti kolmosputkeen vietäessä (joka oli puomi-putki-erottelu) minä liukastuin ja siitä johtuen enpä sitten kerennyt putken jälkeen sinne puolen minne oli tarkoitus. Lennosta siis uusi suunnitelma ja takaaleikkauksella seuraavalle pituudelle. Minä en ikinä käytä kisoissa takaleikkauksia jos ei ole pakko, mä oon jotenki niin huono niissä, että yritän aina miettiä jonkin muun ratkaisun. No, siitä selvittiin ja pääsin takas jatkaan suunniteltua ohjausta. Kepeiltä sitten ensimmäinen vitonen, Manu meni kakkosvälistä sisään. Kyllä Manun ois oikeesti pitänyt helposti osata se keppikulma, mutta luultavasti mä olen ollut keppien edessä niin, ettei se ole ajoissa niitä nähnyt. No ei muuta kun kepit uusiks ja matka jatkuu. Suoran putkeen jälkeen kielto. Putkesta piti siis kääntyä tiukasti oikealle, olin sen verran myöhässä ohjauksissa etten saanut vedettyä Manua hypyn yli vaan se kiersi esteen kokonaan. Korjattiin se ja loppurata menikin sitten vallan mainiosti. Tuloksena siis ratavirheitä 10, ja yliaikaa jotain 7 sekunttia.. No, onneks nuo virheet oli semmosia mihin kulu sekuntteja, koska Manu meni ihan täysillä muuten koko radan. Siks mä olinki koko ajan myöhässä, kun en oo tottunu että se menee sentään noin lujaa. Ei haittaa, meillä oli ihan sikakivaa radalla! Sijoitus tais olla joku kymmenes. Koirakoita oli mukana joku parikymmentä. Tämän radan video on äitin kamerassa, ehkä saan sen joskus tännekin lisättyä.

Toka radan rataantutustuminen. Rata tuntui tutustumisessa hieman vaikeammalta kuin ensimmäinen rata. Tai no, kepeille vienti oli tosi hankala ja pari kohtaa aiheutti vähän tuumaamista, mutta löyty niihinkin ratkaisut. Ja sitten vaan taas Manun kans baanalle. Hieman näky jo ensimmäinen rata Manun vauhdissa, varsinkin kontaktit oli hitaammat, mutta hyvällä vauhdilla Manu silti paineli menemään. Toki radalle oli ilmaantunut myös keinu, jota ei eka radalla ollut ja keinu varsinkin on Manulla tosi hidas. Rata sujui mukavasti, ensimmäinen ongelma tulikin kepeillä, alotus hieman tökki, mutta saatiin kun saatiinkin Manun kans taisteltua ne lähtemään oikein. Muuten rata olikin sitten oikein sujuvaa ja Manu kulki ihan täydellisen hyvin ohjauksessa mukana. Niinpä saatiin 0 ratavirhettä, yliaikaa kylläkin vajaa 2 sekunttia mutta se ei meitä saattanut murheellisiksi. Minä olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Ekat kolmosten kisat ja heti "virheetön" suoritus! Sijoitus neljäs.

Luultavasti meille sopii nämä kolmosten radat ihan hyvin, kun siellä täytyy ihan koko ajan miettiä ja oikeesti ohjata sitä koiraa. Alempien luokkien radat kuitenkin tuppaa olemaan paljon semmoisia että siellä esteet tulee aika ilmaiseksi matkan varrelle ja voi vaan mennä. Ei tartte niin paljon keskittyä. Toki tarvin ite vielä paljon rutiinia näihin ratoihin, että muistan myös koko radan tsempata ja kannustaa koiraa. Nyt joutuu vielä sen verran keskittymään itse ohjaukseen, että Manun kannustaminen jää vähemmälle. Sillä kuitenkin Manuun saa kovasti enemmän tsemppiä radalle. Mutta onhan se Manu vaan niin hieno! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia.