lauantai 13. huhtikuuta 2013

Manu kisoissa

Tänään oli Manulla agikisat. Kisat oli oman seuran kisat ja läheisellä maneesilla, joten matkakaan ei ollut pitkä. Täytyy kyllä sanoa, että itseä hieman väsytti lähteä koko kisoihin, olin aamun ollut jo töissä ja kisat olivat alkuillasta, joten olin väsynyt. Hyvä lähtökohta lähteä kisaamaan. Olin ilmoittautunut kahdelle radalle, hyppyradalle ja agilityradalle. Ensin oli vuorossa hyppyrata.

Tutustuminen meni ihan ok, vähän arvoin teenkö kepeille pakkovalssin, törkkäsyn vai lähetänkö vaaan kepeille. Kepit oli yli 90 asteen umpikulmasta, edellisenä esteenä oli pussi. Päädyin sitten pakkovalssiin, koska se oli ainut vaihtoehto, että pääsen jatkon kannalta järkevämmälle puolelle. Radalla se osottautui virheeksi. Manu meni kakkosvälistä sisään. Lähetin suorasta linjasta uudelleen kepeille ja taas kakkosvälistä sisään, mitä ihmettä? Manu osaa kyllä hyvin hakea kepeille, ja ykkösten ratojen jälkeen ei keppivirheitä olekaan tehty ehkä kun kerran, tai kaksi. No kolmannella kerralla onnistu ja jatkettiin rataa rallatellen eteenpäin. Kepit oli siis este numero 5. Ohjaus oli ihan hukassa, me ei oikein Manun kans menty missään vaiheessa samalla radalla. Manu-raukka ei tiennyt oikeen missään vaiheessa mihin suuntaan pitäis jatkaa esteitten jälkeen. Olipa epäreilua. Selvittiin jotenki räpistelemällä loppusuoran alkuun. Siellä Manu ei lähtenyt päällejuoksuun mukaan, mutta annoin olla enkä korjannut ja jatkettiin putkiralliin. Kaksi suoraa putkea vierekkäin, jotka piti suorittaa samasta päästä, eli eka putken jälkeen koiran piti tulla takaisin ja sieltä mennä toiseen putkeen. Täys katastrofi, en jarruttanut ensimmäiselle putkelle ollenkaan, joten mitenpä koira olisikaan tiennyt, että putken jälkeen pitäisi kääntyä jyrkästi takaisin. Lisäksi jäin ihan liian kauas odottelemaan ja seisoin täysin paikalla kun koira tuli pitkällä kaarella ulos putkesta. No mitäpä siinä muuta Manu voi, kun mennä toiseen putkeen väärästä päästä. Manuhan lukee ite hyvin rataa ja on sen verran estehakuinen joten jos en minä ole kartalle niin se hakee itse loogisimman esteen. Mutta eipä syytä huoleen, en minä koiralle kertonu että väärin meni vaan rallateltiin iloisin mielin loppusuora loppuun jossa oli jäljellä vielä yksi suora putki ja maalihyppy. Rataprofiili oli kyllä mukava, ei ollut kovin tiukkaa pyöritystä vaan radalla sai edetä.

Seuraavaks vuorossa oli agirata. Rata vaikutti vauhdikkaalta, paljon suoraa eikä turhia pyörityksiä. Eikä keinua, mikä onkin Manulla tosi hidas. Puomi tosin mentiin kahdesti, ylösmenoa kun ei oo opetettu niin Manu ottaa siitä helposti ns. turhia vitosia kun tulee niin pitkällä laukalla ettei aina ihan osu ylösmenokontaktille.  Pahin haaste oli varmaankin maalisuoran lopussa kun ensin oli kunnon maalisuoraluukutusta tiedossa, lopussa suoraan suorasta putkesta maalihypylle, mutta sinne olikin laitettu ansa, koska putken jälkeen piti vielä käydä takakiertona hyppäämässä poikittain oleva este. Katsotaan mitä tapahtuu. Nopeille koirille se oli ainakin ihan äärettömän hankala. Päästiin vihdoin Manun kans radalle. Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, ja pyörikin siihen asti hyvälle kunnes hieman puolenvälin jälkeen tulee kepit. Suora lähestyminen mutkaputki-hyppy-kepit ja mitä tekee Manu, menee toisesta välistä sisään. Olin ihan että mitä ihmettä, kyllä sen pitäis tommonen lähestyminen osata helposti, olkoonkin että kepeille tultiin aika vauhdilla. No korjattiin kepit, ja matka jatkui virheettömästi (en ite kattonu osuko Manu puomin ylösmenolle vai ei, mutta tuomari ei ainakaan kummastakaan rankassu). Päästiin loppusuoran ansakohtaan ja sainkin Manun kääntymään takaakiertoon, mutta olin varmaan liian nopeasti niistosta lähdössä liikkeelle ja Manu oli vähän tulossa pois, sain sen kuitenkin takaisin hypyn taakse, mutta sitten Manun ratkaisuna olikin kiertää koko este. No ihan sama, minä kaasutin maaliin ja Manu varmaan luulikin että näin sen oli tarkoitus mennäkkin.

Tuloksena siis kaksi hylkäystä. Hieman jäi huono fiilis ohjaajalle huonosta ohjauksesta ja kontaktien hitautta harmittelin. Mutta kaiken ketutuksen keskellä muistin olla koiralle reilu, joten Manulle varmasti jäi kiva fiilis. Radat oli kyllä tosi kivoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti