Toiselle radalle saatiin sit kannustusjoukkoja ja parempaa valmistautumista ja siinä oli jo tekemisen meininkiäkin, mutta ihan omasta ohjausvirheestä saatiin hylky jo alkuradasta. Ihan turhaan taas jäin odottamaan ja kalastelemaan Manua käännöksessä mukaan niin johan se ehti pongata muurin väärinpäin. Tosin ois se hylky tullu myöhemminkin, kun keppien jälkeen oli putki tosi houkuttelevasti edessä ja liian myöhään kerroin koiralle että sinne ei oiskaan tarkotus mennä. Sinnehän se meni! Ei se haittaa, koiralla oli tekemisen meininkiä ja se ei virheistä ollut tietonen, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Tässäpä on videomateriaalia jälkimmäiseltä radalta, eka rata ei kameraan ehtinyt tallentua.