Minä koulutin leirin agilitykoirakoita. Oikein päteviä oppilaita joukkoon mahtuikin. Omien koirien kans en hirveesti koulutuksiin osallistunut, perjantaina molemmat pääsivät liitämään Tero Strömbergin oppiin ja sunnuntaina Manu sai tokoille Merja Korten tahtiin. Nuo on kuitenkin henkisesti raskaita paikkoja koirille, joten olivat kyllä hyvin väsyneitä iltaisin ja uni tuli nopeasti :D. Toki saivat myös uida paljon, päätimme Virpin kanssa majoittua saunarakennukseen, joka ei oikea majoitustila ollut niin siitä pääsikin hyvin suoraan koirat polskuttelemaan viereiseen jokeen.
Teron koulutuksessa molemmilla oli ratatreeniä. Molemmilla oli sama rata, Manu pääsi koko pitkän radan loppuun ja Elmo esteelle 19. Oli oikein mukavat treenit molemmilla. Ainoa mainitsemisen arvoinen miinus oli että kentälle paistoi tosi kuumasti aurinko. Jos oli ohjaajille tuskallista niin sitä se oli etenkin koirille. Sunnuntain tokokoulutuksessa Manu harjoitteli seuraamista ja noutoa. Nouto olikin varsin hyvällä mallilla. Manu palautti laukalla kapulaa ilman takapalkkaa. Se onkin ollu viimeaikaisten treenien harjoittelukohde saada palautusvauhti samaksi kun kapulalle menovauhti. On näemmä harjoittelu kannattanu. Minä osallistuin vielä ilman koiria lauantaina metsästyskoulutukseen.
Hupiohjelmana molemmat pojat pääsivät iltaohjeman springeriviestiin. Viestin ideana on että joukkueessa on kaksi koiraa ja ohjaajaa. Molemmat koirat juoksevat vuorotellen oman ohjaajansa luokse. Eli koirat ovat lähtöasetelmissa vieraan ohjaajan luona. Ensimmäisellä koiralla on kaulapannassa "viestikapula" joka tulee vaihtaa toiselle koiralle ennen kun se pääsee matkaan. Toki turvallisuussyistä myöhemmin lähtevällä koiralla on apukäsiä pitelemässä ja se luovutetaan sieltä viestikapulan vaihtoon. Elmon joukkueessa olivat Virpi ja Virpin nuorempi koira Alde. Nuorisojengi oli ensimmäisenä vuorossa. Elmo lähti ensin ja sehän juos mun luo minkä kintuistaan pääsi ja hyvin Elmomaiseen tyyliin törmäs suoraan jalkoihin. Tyyli on vapaa kun Elmosta on kyse. Sähläsin hetken viestikapulan kans ja vihdoin pääsi Alde matkaan Virpin luo. Sit oli Manun ja Virpin vanhemman koiran Sofin vuoro. Sofi lähti ensin ja kun viestikapula oli Manulla niin Virpi päästi irti. Manu oli sen verran hämmennyksissä että mitä tapahtu ja pyöri hetken Sofin luona että onkos tää joku leikki ja sit se vasta hoksas että mä huudan sitä. Täysillä tykö, mutta ilman törmäilyjä :D
Manu ja Sofi olivat virallisesti aikansa puolesta toisia, mutta diplomaattisuuden nimissä luovuttivat kaikessa hiljaisuudessa sijoituksensa leiriläisille. Joten maine ja kunnia jäi saavuttamatta, mutta täällä omassa blogissani sen voin mainita ;)
Leiri oli kaikenkaikkiaan mukava ja onnistunut. Ainakaan ei leiriläisiltäkään kuulunut mitään valituksia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nyt onkin sama paikka varattu jo ensi kesäksi joten sinne sitten taas!
Kaikki allaolevat kuvat Saara Pohjola
Manu springeriviestissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti