Elmon kans oltiin tänään Pellossa ryhmänäyttelyssä. Manu jäi matkan varrelle isin luo hoitoon, joten Elmon kans saatiin olla ihan kaksistaan reissussa. Elmohan on ollu aika varma esiintyjä, joten en muistutellu sitä asiasta ollenkaan ennen kehäänmenoa, ja niinhän siinä sitten kävi ettei se ois millään viittiny seisoa. Ei se mitenkään hangotellu vastaan mutta aina kun siirsin jotain jalkaa niin se siirsi jotain toista jalkaa eri asentoon. Huoh, meinas usko loppua mutta loppujen lopuks seisottiin yhteisymmärryksessä.
Tuomarina Tuula Pratt, tuloksena KÄY/ERI2
"Kaunis pään muoto ja miellyttävä ilme. Erinomainen kaula ja selkälinja.
Hyvin asettunut lapa. Suorahko olkavarsi. Kovin kevyt eturinta.
Erinomainen takaosa ja luusto. Liikkuu joustavalla taka-askeleella
vaikkakin ahtaasti. Saa vakiintua etuliikkeissään. Hyvä hännän kiinnitys
mutta häntä nousee liikkeessä.""
lauantai 27. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
Elmon omat agilitytreenit
Tänään olikin Elmon viimiset hallitreenit ennen kesäkentälle siirtymistä. Myös Elmon ryhmällä oli kontaktikatsaukset, koska kesän aikana on ulkona tarkotus treenata pelkkää ratatreeniä. Kaikki kontaktit oli kentällä ja niitä tehtiin itsenäisesti oman tason mukaan ja Anna kierteli kattomassa. Eipä niissä mitään ihmeellistä, hyviä suorituksia. Laitettiin välillä palkkaa yhden esteen taaksekin kontaktilta lähdettäessä.
Sitten loppuun oli vielä hieman tekniikkatreenejä. Tehtiin välistävetoja. Ensin kahdella esteellä molempiin suuntiin mutta Elmo teki sitä niin täydellisesti, että päästiin tekemään myös niin että otettiin vauhtia putkesta ja hypyltä jonka jälkeen viidellä esteellä välistävetoja niin että joka esteen jälkeen piti siis ottaa välistä, esteet ei ollu suorassa linjassa vaan ensin oli kaksi hyppyä vierekkäin, sit 90 asteen käännös ja siinä yks hyppy ja taas 90 asteen käännös ja kaks hyppyä vierekkäin. Elmo toki suoriutui siitäkin tehtävästä :)
Sitten loppuun oli vielä hieman tekniikkatreenejä. Tehtiin välistävetoja. Ensin kahdella esteellä molempiin suuntiin mutta Elmo teki sitä niin täydellisesti, että päästiin tekemään myös niin että otettiin vauhtia putkesta ja hypyltä jonka jälkeen viidellä esteellä välistävetoja niin että joka esteen jälkeen piti siis ottaa välistä, esteet ei ollu suorassa linjassa vaan ensin oli kaksi hyppyä vierekkäin, sit 90 asteen käännös ja siinä yks hyppy ja taas 90 asteen käännös ja kaks hyppyä vierekkäin. Elmo toki suoriutui siitäkin tehtävästä :)
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Agilitytreenien "lopputesti"
Elmo pääsi myös Manun ryhmän agilityharjoituksiin. Treeneissä oli ns. "lopputesti", eli katsottiin kevään teeman mukaisesti puomin suoritusta, kuinka hyvin koira itsenäisesti tekee puomia. Testissä oli viisi vaihetta, joista jokaisesta saatiin ruksi joko onnistuu tai ei onnistu kohtaan. Kaikissa testin osissa puomi oli viimeisenä ja itse ei saanut ylittää puomin keskikohtaa vaan siitä eteenpäin koiran piti suorittaa itse. Ja onnistuneen ruksin sai tietenkin siinä tapauksessa että koira osasi ohjaajasta huolimatta mennä puomin loppuun ja pysähtyä sen loppuun. Ensimmäinen testiosuus oli että otettiin vähän rataa alle ja sitten puomille, ei palkkaa lopussa. Toinen osa oli samanlainen, mutta palkka sai olla lopussa. Kolmannessa tehtiin eri rataa alle ja tultiin puomi toisesta suunnasta, muistaakseni sai palkka olla valmiina. Apua, en enää muista. Viiminen oli sit ainaki että piti vedättää puomille ja pysähtyä kokonaan niin että koira oli vielä takana tulossa. Oli miten oli, Manu suoritti kaikki osat onnistuneesti! Ensimmäiseen ja vaikeimpaan osaan tuli pieni miinusmerkki, koska se hieman jäi loppuun arpomaan että "hetkinen, mitä tapahtuu", mutta meni sitten kuitenkin kannustuksen siivittämänä loppuun asti.
Elmo ei tietenkään suorittanut lopputestiä vaan teki kontakteja muuten. Elmomaiseen tyyliin oikeen hienosti. Lopuksi Mari-kouluttaja halusi heittäytyä oikeen hurjaksi, ja päädyttiin testaamaan pelkkää puomia niin että minä en liiku mihinkään. En siis yhtään mihinkään. Jään siihen mistä koiran puomille lähetänki. Ja Elmohan meni kaasulla loppuun asti, ei sitä kiinnostanu pätkääkään tulenko mä mukana vai en. Seuraava osio olikin sitten se, että mä lähen suoraan lähetyksestä hirmuseen sivuirtoamiseen, siis ihan suorilta yli puolen kentän. Ja sama homma, Elmo ei vilkassutkaan muhun koko puomin aikana. On se vaan niin <3
Elmo ei tietenkään suorittanut lopputestiä vaan teki kontakteja muuten. Elmomaiseen tyyliin oikeen hienosti. Lopuksi Mari-kouluttaja halusi heittäytyä oikeen hurjaksi, ja päädyttiin testaamaan pelkkää puomia niin että minä en liiku mihinkään. En siis yhtään mihinkään. Jään siihen mistä koiran puomille lähetänki. Ja Elmohan meni kaasulla loppuun asti, ei sitä kiinnostanu pätkääkään tulenko mä mukana vai en. Seuraava osio olikin sitten se, että mä lähen suoraan lähetyksestä hirmuseen sivuirtoamiseen, siis ihan suorilta yli puolen kentän. Ja sama homma, Elmo ei vilkassutkaan muhun koko puomin aikana. On se vaan niin <3
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Ja taas tokoillaan
Aloitettiin Elmon tokotreeneillä, tänään ohjelmistossa oli seuraamisen käännökset, ruutu ja paikallaolo.
Seuraamisen käännökset osoittautuivat erittäin haastellisiksi. Niitä ei tehty siis liikkeestä vaan perusasennosta paikallaan. Käännös oikeaan onnistu vielä vallan mainiosti mutta että vasemmalle. Ei, Elmo ei voinut yhtään käsittää. Namilla ohjaten pylly ei liikahtanutkaan maasta vaan yritti nenällä vaan seurata namia ja koira meni vaan tuhannelle mutkalle mutta ei liikahtanut paikaltaan mihinkään. Joo, sanomattakin selvää että tätä sietää harjoitella ja paljon.
Ruutu on Elmolle helppo. Sitä on tehty kosketusalustan kans. Sinne se juoksee suoraan alustalle ja voin antaa sille pysähtymiskäskynkin niin ettei se lähde sieltä mihinkään hiippailemaan. Harmi, että ruutu tulee vasta voittajaluokassa, se liikkeistä on varmaan pisimmällä :D
Paikallaoloa tehtiin pienessä ringissä, niin että isojen koirien hännänpäät osu melkeen toisiinsa. Hyvin pysy. Hieno Emppa!
Manulla oli palkattomuustreenit. Tosin meidän kohdalla otettiin pelkkä seuraaminen superpalkalla, koska koe oli toissapäivänä. Oli kyllä niin surkeeta haahuilua, ettei mitään järkeä. Manu oli ihan pihalla. Ei ollut varmaan vielä ehtinyt nollata päätä kokeen jälkeen, tai sitten muuten vaan poti vielä koeväsymystä mutta olihan se, ihan laadutonta.
Lopuksi otettiin vielä seuraamista peruuttamalla. Siihen rupesi Manun into onneksi löytymään. Olihan Manu vähän ihmeissään kun lähdettiinkin taaksepäin, mutta kyllä sieltä tuli sitten hyviäkin peruutuspätkiä kun hoksasi mikä on homman nimi.
Seuraamisen käännökset osoittautuivat erittäin haastellisiksi. Niitä ei tehty siis liikkeestä vaan perusasennosta paikallaan. Käännös oikeaan onnistu vielä vallan mainiosti mutta että vasemmalle. Ei, Elmo ei voinut yhtään käsittää. Namilla ohjaten pylly ei liikahtanutkaan maasta vaan yritti nenällä vaan seurata namia ja koira meni vaan tuhannelle mutkalle mutta ei liikahtanut paikaltaan mihinkään. Joo, sanomattakin selvää että tätä sietää harjoitella ja paljon.
Ruutu on Elmolle helppo. Sitä on tehty kosketusalustan kans. Sinne se juoksee suoraan alustalle ja voin antaa sille pysähtymiskäskynkin niin ettei se lähde sieltä mihinkään hiippailemaan. Harmi, että ruutu tulee vasta voittajaluokassa, se liikkeistä on varmaan pisimmällä :D
Paikallaoloa tehtiin pienessä ringissä, niin että isojen koirien hännänpäät osu melkeen toisiinsa. Hyvin pysy. Hieno Emppa!
Manulla oli palkattomuustreenit. Tosin meidän kohdalla otettiin pelkkä seuraaminen superpalkalla, koska koe oli toissapäivänä. Oli kyllä niin surkeeta haahuilua, ettei mitään järkeä. Manu oli ihan pihalla. Ei ollut varmaan vielä ehtinyt nollata päätä kokeen jälkeen, tai sitten muuten vaan poti vielä koeväsymystä mutta olihan se, ihan laadutonta.
Lopuksi otettiin vielä seuraamista peruuttamalla. Siihen rupesi Manun into onneksi löytymään. Olihan Manu vähän ihmeissään kun lähdettiinkin taaksepäin, mutta kyllä sieltä tuli sitten hyviäkin peruutuspätkiä kun hoksasi mikä on homman nimi.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Manun tokokoe
Niin se päivä sitten tuli, Manun ensimmäisen tokokokeen vuoro. Jotenkin sitä on onnistunut lykkäämään tähän päivään asti. Kyllä oli jännittävää. Manuhan on aika ohjaajapehmeä koira, joten suurin huolen aiheeni olikin kestääkö Manun pää mun jännittämistä. Mutta koska tämmöistä tilannetta ei oikein voi mitenkään lavastaa niin ei muuta kun kokeeseen katsomaan, mitä tuleman pitää. Onneksi koe oli oman seuran järjestämä tutussa hallissa, joten se vähän helpotti alkuasetelmaa. Tuomarina kokeessa oli Heli Kelhälä.
Ensin oli tietenkin ryhmäliikkeiden vuoro eli luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä Manu ei malttanut pysyä ollenkaan paikalla vaan tuomarin tullessa kohti lähti moikkaamaan tuomaria jo parin metrin päähän. Minkäs spanieli luonteelleen mahtaa, jotenkin olin osannut varautua tähän :D Tuomaria se ei kuitenkaan haitannut ja 10 sieltä tuli. Sitten paikallaolo. Manulla oli ajatukset katsomossa, mutta sain sen heräteltyä sieltä siinä vaiheessa kun liikkuri kysyi "onko ohjaajat valmiina". Maahanmeno onnistui, itse en maahanmenoa nähnyt mutta tunne oli sellainen että kyllä se meni ja kun treenikaveri näytti peukkua kehän laidalta niin tiesin, että siellä se on. Jätettiin koirat ja käveltiin odotuspaikkaan. Kyllä voi kaks minuuttia olla pitkä aika, mitä kauemmin aikaa meni niin sitä enemmän sydän pamppaili. Vieressä vinkui koira koko paikallaolon ajan, ja toisella puolellakin vingahteli aina välillä. Manun pitäisi kyllä häiriöt kestää, mutta eihän sitä koetilanne on ihan eri. Vaan kyllä, siellä se pysyi. Tuomarin antaessa pisteitä kommentoi paikallaoloa sanoin "Sen maailmaa ei järkyttänyt mikään, täydellinen suoritus" ja 10 tulla napsahti!
Huh, ensimmäinen osio ohi jonka jälkeen olikin yksilöliikkeet. Manu oli suoritusvuorossa toisena. Laitan tähän alle pisteet ja lyhyet kommentoinnit liikkeistä.
seuraaminen kytkettynä 8
Hieman Manulla oli ajatukset muualla ja kontakti hävis hetkittäin. Skarppas kyllä välillä. Pysähtymisissä ei ollut ihan mukana, joten melkein jokaisessa joutui korjaamaan hieman takaspäin perusasentoon. Täyskäännökset oli ihan kaameita, koira ei ollut ollenkaan mukana.
seuraaminen taluttimetta 8½
Aika samanlainen ku kytkettynä, hieman paremmassa kontaktissa.
liikkeestä maahanmeno 8
Meni kyllä maahan hyvin, mutta vinoksi. Niinku aina. Tämähän olikin tiedossa. Perusasento maahanmenon jälkeen vino.
luoksetulo 9
Tuli täysillä ja oikeaan paikkaan, mutta syystä tai toisesta ei istunut siihen vaan jäi tuijottamaan mua ilmeellä "näinhän me ollaan aina tämä tehty". No ei ikinä ennen :D Jouduin siis erikseen pyytämään sen sivulle ja siitä ansaittu pistevähennys.
liikkeestä seisominen 8½
Jäi hyvin seisomaan mutta koiraan viereen mentäessä väisti mua muutaman askeleen sivulle ja teki yllätysyllätys, vinon perusasennon.
hyppy 9
Hyppäs hyvin, pysähty hyvin, oli hyvin paikallaan kun menin koiran viereen mutta siirty perusasentoon mennessä vähän poispäin minusta ja tuli vinoon. Tuomari sano että se oli mun oma kämmi, mitäs menin niin lähelle koiraa. En kai minä jännityksessä semmosta osannu ajatella.
kokonaisvaikutus 10
Tuomarin mukaan oli mukavaa tekemistä ja oli kuulemma kiva nähdä erilainen metsästysrotuinenkin kokeessa
yhteensä 178p ja ALO1, sijoitus 2/8
Summa summarum, Manu oli kipsissä. Mitä enemmän mä sitä kehuin liikkeiden välissä sitä epävarmemmaks se meni. Nöyränä koirana teki kyllä kaikki liikkeet mutta koko sen olemuksesta näki, että se ois paljon mielummin ollut katsomossa kavereiden kans. Mua ei niinkään jännittäny enää kehässä, mutta semmosta hermostunutta toimintaa se multa oli, joten luultavasti se vaikutti kovasti Manuunkin. Mutta ei hullummin ensikertalaisilta! Seuraava koe ehkä jo astetta helpompi, tai sitten ei?
Ensin oli tietenkin ryhmäliikkeiden vuoro eli luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä Manu ei malttanut pysyä ollenkaan paikalla vaan tuomarin tullessa kohti lähti moikkaamaan tuomaria jo parin metrin päähän. Minkäs spanieli luonteelleen mahtaa, jotenkin olin osannut varautua tähän :D Tuomaria se ei kuitenkaan haitannut ja 10 sieltä tuli. Sitten paikallaolo. Manulla oli ajatukset katsomossa, mutta sain sen heräteltyä sieltä siinä vaiheessa kun liikkuri kysyi "onko ohjaajat valmiina". Maahanmeno onnistui, itse en maahanmenoa nähnyt mutta tunne oli sellainen että kyllä se meni ja kun treenikaveri näytti peukkua kehän laidalta niin tiesin, että siellä se on. Jätettiin koirat ja käveltiin odotuspaikkaan. Kyllä voi kaks minuuttia olla pitkä aika, mitä kauemmin aikaa meni niin sitä enemmän sydän pamppaili. Vieressä vinkui koira koko paikallaolon ajan, ja toisella puolellakin vingahteli aina välillä. Manun pitäisi kyllä häiriöt kestää, mutta eihän sitä koetilanne on ihan eri. Vaan kyllä, siellä se pysyi. Tuomarin antaessa pisteitä kommentoi paikallaoloa sanoin "Sen maailmaa ei järkyttänyt mikään, täydellinen suoritus" ja 10 tulla napsahti!
Huh, ensimmäinen osio ohi jonka jälkeen olikin yksilöliikkeet. Manu oli suoritusvuorossa toisena. Laitan tähän alle pisteet ja lyhyet kommentoinnit liikkeistä.
seuraaminen kytkettynä 8
Hieman Manulla oli ajatukset muualla ja kontakti hävis hetkittäin. Skarppas kyllä välillä. Pysähtymisissä ei ollut ihan mukana, joten melkein jokaisessa joutui korjaamaan hieman takaspäin perusasentoon. Täyskäännökset oli ihan kaameita, koira ei ollut ollenkaan mukana.
seuraaminen taluttimetta 8½
Aika samanlainen ku kytkettynä, hieman paremmassa kontaktissa.
liikkeestä maahanmeno 8
Meni kyllä maahan hyvin, mutta vinoksi. Niinku aina. Tämähän olikin tiedossa. Perusasento maahanmenon jälkeen vino.
luoksetulo 9
Tuli täysillä ja oikeaan paikkaan, mutta syystä tai toisesta ei istunut siihen vaan jäi tuijottamaan mua ilmeellä "näinhän me ollaan aina tämä tehty". No ei ikinä ennen :D Jouduin siis erikseen pyytämään sen sivulle ja siitä ansaittu pistevähennys.
liikkeestä seisominen 8½
Jäi hyvin seisomaan mutta koiraan viereen mentäessä väisti mua muutaman askeleen sivulle ja teki yllätysyllätys, vinon perusasennon.
hyppy 9
Hyppäs hyvin, pysähty hyvin, oli hyvin paikallaan kun menin koiran viereen mutta siirty perusasentoon mennessä vähän poispäin minusta ja tuli vinoon. Tuomari sano että se oli mun oma kämmi, mitäs menin niin lähelle koiraa. En kai minä jännityksessä semmosta osannu ajatella.
kokonaisvaikutus 10
Tuomarin mukaan oli mukavaa tekemistä ja oli kuulemma kiva nähdä erilainen metsästysrotuinenkin kokeessa
yhteensä 178p ja ALO1, sijoitus 2/8
Summa summarum, Manu oli kipsissä. Mitä enemmän mä sitä kehuin liikkeiden välissä sitä epävarmemmaks se meni. Nöyränä koirana teki kyllä kaikki liikkeet mutta koko sen olemuksesta näki, että se ois paljon mielummin ollut katsomossa kavereiden kans. Mua ei niinkään jännittäny enää kehässä, mutta semmosta hermostunutta toimintaa se multa oli, joten luultavasti se vaikutti kovasti Manuunkin. Mutta ei hullummin ensikertalaisilta! Seuraava koe ehkä jo astetta helpompi, tai sitten ei?
torstai 18. huhtikuuta 2013
Elmolla ratatreeniä
Koska päivitykset laahaa perässä jälleen niin en nyt hirveästi muista minkälaista rataa tehtiin Elmon treeneissä. Mutta sen verran muistan ja voisin lyhyesti mainita, että Elmo oli niin pätevänä, että toisella kierroksella jatkettiin kepeiltä matkaa eteenpäin ensimmäistä kertaa, eli ei palkattu keppien päähän. Eikä Elmo ollu moksiskaan, ihan jatko matkaa kun olis aina tehty niin!
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Manun agitreenit kellon kans
Tänään Manulla olikin hieman erilaiset treenit. Kelloteltiin nimittäin muutaman esteen pätkiä niin että jollakin esteellä kierrätettiin eri siivekkeiden kautta ja katottiin kumpi reitti on omalle koiralle nopeampi. Ensin piti tutustua neljään eri pätkään ja veikattiin kumpi reitti on omalle nopeampi. Sen jälkeen luovutettiin lottorivi kouluttajalle ja alettiin kellottamaan. Ensimmäinen pätkä oli kolmeen esteen pätkä, toinen neljän esteen, kolmas neljän esteen ja viimeisellä oli kuusi estettä. Kellotukset tehtiin niin, että molempien siivekkeiden kiertoon piti saada hyvät käännökset, jotta kellotuksista olisi jotain hyötyä. Meille ei kerrottu tuloksia heti suoritusten jälkeen, mutta lopuksi käytiin tulokset läpi. Olin veikannut kolme reittiä oikein. Mutta melko yllättävää, että yhdellä neljän esteen reitillä oli aika melkein sekuntia nopeampi kuin eri siivekkeen kautta kierrettynä. Saahan sitä miettiä miksi niin usein on kiire ihanneaikoihin jos neljällä esteelläkin voi saada noin hirveän eron aikaan. Manulle selkeesti on nopeempaa että se saa hypätä ns. suoraan eikä sen tarvi kiertää siivekettä kovin tiukasti. Kivat erilaiset treenit :)
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Ja taas tokoillaan
Ja se on sitten koirien tokopäivä. Ja Manun viimeiset treenit ennen ensimmäistä koetta. Molempien koirien treeneissä tehtiin juoksuseuraamista. No, juokseehan ne, varsinkin Elmo :D
Elmolla oli myös noutoharjoituksia. Mehän ollaankin Elmon kanssa keskitytty nyt pelkästään kapulan pito harjoituksiin. Ne onkin sujunut oikein mukavasti. Elmo istuu jo hienosti kapulan kans liikauttamatta ollenkaan kapulaa ja luovuttaakin kapulan vasta käskystä vaikka pidän siitä kiinni hetken ennen irrotuskäskyä. Siirryttiin sitten kokeilemaan pitoa jo ihan perusasennostakin. Onnistuuhan sekin. Itekseen otin pari vauhtinoutoa niin että kapulaa tuodessa suoraan vapautus palkalle. Paikallaoloa otettiin ruokakuppihäiriöllä. Jenni-kouluttaja härnäsi koiria aika lähellä ja potki ruokakuppia koirien ohi. Mitäpä tekee pikku spanieli, pakkohan sen oli käydä kerran kokeilemassa, että ihanko oikeesti sieltä sais ruokaa. Mutta palautettiin se takas rivistöön ja sen jälkeen pääsinkin sitä paljon palkkailemaan kun pysy niin hienosti.
Koska tämä mun blogin päivittäminen laahaa niin pahasti perässä, en kuolemaksenikaan muista mitä Manun kans tehtiin. Ehkä suurin keskittyminen mulla meni muutenki koetta panikoidessa ;)
Elmolla oli myös noutoharjoituksia. Mehän ollaankin Elmon kanssa keskitytty nyt pelkästään kapulan pito harjoituksiin. Ne onkin sujunut oikein mukavasti. Elmo istuu jo hienosti kapulan kans liikauttamatta ollenkaan kapulaa ja luovuttaakin kapulan vasta käskystä vaikka pidän siitä kiinni hetken ennen irrotuskäskyä. Siirryttiin sitten kokeilemaan pitoa jo ihan perusasennostakin. Onnistuuhan sekin. Itekseen otin pari vauhtinoutoa niin että kapulaa tuodessa suoraan vapautus palkalle. Paikallaoloa otettiin ruokakuppihäiriöllä. Jenni-kouluttaja härnäsi koiria aika lähellä ja potki ruokakuppia koirien ohi. Mitäpä tekee pikku spanieli, pakkohan sen oli käydä kerran kokeilemassa, että ihanko oikeesti sieltä sais ruokaa. Mutta palautettiin se takas rivistöön ja sen jälkeen pääsinkin sitä paljon palkkailemaan kun pysy niin hienosti.
Koska tämä mun blogin päivittäminen laahaa niin pahasti perässä, en kuolemaksenikaan muista mitä Manun kans tehtiin. Ehkä suurin keskittyminen mulla meni muutenki koetta panikoidessa ;)
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Manu kisoissa
Tänään oli Manulla agikisat. Kisat oli oman seuran kisat ja läheisellä maneesilla, joten matkakaan ei ollut pitkä. Täytyy kyllä sanoa, että itseä hieman väsytti lähteä koko kisoihin, olin aamun ollut jo töissä ja kisat olivat alkuillasta, joten olin väsynyt. Hyvä lähtökohta lähteä kisaamaan. Olin ilmoittautunut kahdelle radalle, hyppyradalle ja agilityradalle. Ensin oli vuorossa hyppyrata.
Tutustuminen meni ihan ok, vähän arvoin teenkö kepeille pakkovalssin, törkkäsyn vai lähetänkö vaaan kepeille. Kepit oli yli 90 asteen umpikulmasta, edellisenä esteenä oli pussi. Päädyin sitten pakkovalssiin, koska se oli ainut vaihtoehto, että pääsen jatkon kannalta järkevämmälle puolelle. Radalla se osottautui virheeksi. Manu meni kakkosvälistä sisään. Lähetin suorasta linjasta uudelleen kepeille ja taas kakkosvälistä sisään, mitä ihmettä? Manu osaa kyllä hyvin hakea kepeille, ja ykkösten ratojen jälkeen ei keppivirheitä olekaan tehty ehkä kun kerran, tai kaksi. No kolmannella kerralla onnistu ja jatkettiin rataa rallatellen eteenpäin. Kepit oli siis este numero 5. Ohjaus oli ihan hukassa, me ei oikein Manun kans menty missään vaiheessa samalla radalla. Manu-raukka ei tiennyt oikeen missään vaiheessa mihin suuntaan pitäis jatkaa esteitten jälkeen. Olipa epäreilua. Selvittiin jotenki räpistelemällä loppusuoran alkuun. Siellä Manu ei lähtenyt päällejuoksuun mukaan, mutta annoin olla enkä korjannut ja jatkettiin putkiralliin. Kaksi suoraa putkea vierekkäin, jotka piti suorittaa samasta päästä, eli eka putken jälkeen koiran piti tulla takaisin ja sieltä mennä toiseen putkeen. Täys katastrofi, en jarruttanut ensimmäiselle putkelle ollenkaan, joten mitenpä koira olisikaan tiennyt, että putken jälkeen pitäisi kääntyä jyrkästi takaisin. Lisäksi jäin ihan liian kauas odottelemaan ja seisoin täysin paikalla kun koira tuli pitkällä kaarella ulos putkesta. No mitäpä siinä muuta Manu voi, kun mennä toiseen putkeen väärästä päästä. Manuhan lukee ite hyvin rataa ja on sen verran estehakuinen joten jos en minä ole kartalle niin se hakee itse loogisimman esteen. Mutta eipä syytä huoleen, en minä koiralle kertonu että väärin meni vaan rallateltiin iloisin mielin loppusuora loppuun jossa oli jäljellä vielä yksi suora putki ja maalihyppy. Rataprofiili oli kyllä mukava, ei ollut kovin tiukkaa pyöritystä vaan radalla sai edetä.
Seuraavaks vuorossa oli agirata. Rata vaikutti vauhdikkaalta, paljon suoraa eikä turhia pyörityksiä. Eikä keinua, mikä onkin Manulla tosi hidas. Puomi tosin mentiin kahdesti, ylösmenoa kun ei oo opetettu niin Manu ottaa siitä helposti ns. turhia vitosia kun tulee niin pitkällä laukalla ettei aina ihan osu ylösmenokontaktille. Pahin haaste oli varmaankin maalisuoran lopussa kun ensin oli kunnon maalisuoraluukutusta tiedossa, lopussa suoraan suorasta putkesta maalihypylle, mutta sinne olikin laitettu ansa, koska putken jälkeen piti vielä käydä takakiertona hyppäämässä poikittain oleva este. Katsotaan mitä tapahtuu. Nopeille koirille se oli ainakin ihan äärettömän hankala. Päästiin vihdoin Manun kans radalle. Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, ja pyörikin siihen asti hyvälle kunnes hieman puolenvälin jälkeen tulee kepit. Suora lähestyminen mutkaputki-hyppy-kepit ja mitä tekee Manu, menee toisesta välistä sisään. Olin ihan että mitä ihmettä, kyllä sen pitäis tommonen lähestyminen osata helposti, olkoonkin että kepeille tultiin aika vauhdilla. No korjattiin kepit, ja matka jatkui virheettömästi (en ite kattonu osuko Manu puomin ylösmenolle vai ei, mutta tuomari ei ainakaan kummastakaan rankassu). Päästiin loppusuoran ansakohtaan ja sainkin Manun kääntymään takaakiertoon, mutta olin varmaan liian nopeasti niistosta lähdössä liikkeelle ja Manu oli vähän tulossa pois, sain sen kuitenkin takaisin hypyn taakse, mutta sitten Manun ratkaisuna olikin kiertää koko este. No ihan sama, minä kaasutin maaliin ja Manu varmaan luulikin että näin sen oli tarkoitus mennäkkin.
Tuloksena siis kaksi hylkäystä. Hieman jäi huono fiilis ohjaajalle huonosta ohjauksesta ja kontaktien hitautta harmittelin. Mutta kaiken ketutuksen keskellä muistin olla koiralle reilu, joten Manulle varmasti jäi kiva fiilis. Radat oli kyllä tosi kivoja!
Tutustuminen meni ihan ok, vähän arvoin teenkö kepeille pakkovalssin, törkkäsyn vai lähetänkö vaaan kepeille. Kepit oli yli 90 asteen umpikulmasta, edellisenä esteenä oli pussi. Päädyin sitten pakkovalssiin, koska se oli ainut vaihtoehto, että pääsen jatkon kannalta järkevämmälle puolelle. Radalla se osottautui virheeksi. Manu meni kakkosvälistä sisään. Lähetin suorasta linjasta uudelleen kepeille ja taas kakkosvälistä sisään, mitä ihmettä? Manu osaa kyllä hyvin hakea kepeille, ja ykkösten ratojen jälkeen ei keppivirheitä olekaan tehty ehkä kun kerran, tai kaksi. No kolmannella kerralla onnistu ja jatkettiin rataa rallatellen eteenpäin. Kepit oli siis este numero 5. Ohjaus oli ihan hukassa, me ei oikein Manun kans menty missään vaiheessa samalla radalla. Manu-raukka ei tiennyt oikeen missään vaiheessa mihin suuntaan pitäis jatkaa esteitten jälkeen. Olipa epäreilua. Selvittiin jotenki räpistelemällä loppusuoran alkuun. Siellä Manu ei lähtenyt päällejuoksuun mukaan, mutta annoin olla enkä korjannut ja jatkettiin putkiralliin. Kaksi suoraa putkea vierekkäin, jotka piti suorittaa samasta päästä, eli eka putken jälkeen koiran piti tulla takaisin ja sieltä mennä toiseen putkeen. Täys katastrofi, en jarruttanut ensimmäiselle putkelle ollenkaan, joten mitenpä koira olisikaan tiennyt, että putken jälkeen pitäisi kääntyä jyrkästi takaisin. Lisäksi jäin ihan liian kauas odottelemaan ja seisoin täysin paikalla kun koira tuli pitkällä kaarella ulos putkesta. No mitäpä siinä muuta Manu voi, kun mennä toiseen putkeen väärästä päästä. Manuhan lukee ite hyvin rataa ja on sen verran estehakuinen joten jos en minä ole kartalle niin se hakee itse loogisimman esteen. Mutta eipä syytä huoleen, en minä koiralle kertonu että väärin meni vaan rallateltiin iloisin mielin loppusuora loppuun jossa oli jäljellä vielä yksi suora putki ja maalihyppy. Rataprofiili oli kyllä mukava, ei ollut kovin tiukkaa pyöritystä vaan radalla sai edetä.
Seuraavaks vuorossa oli agirata. Rata vaikutti vauhdikkaalta, paljon suoraa eikä turhia pyörityksiä. Eikä keinua, mikä onkin Manulla tosi hidas. Puomi tosin mentiin kahdesti, ylösmenoa kun ei oo opetettu niin Manu ottaa siitä helposti ns. turhia vitosia kun tulee niin pitkällä laukalla ettei aina ihan osu ylösmenokontaktille. Pahin haaste oli varmaankin maalisuoran lopussa kun ensin oli kunnon maalisuoraluukutusta tiedossa, lopussa suoraan suorasta putkesta maalihypylle, mutta sinne olikin laitettu ansa, koska putken jälkeen piti vielä käydä takakiertona hyppäämässä poikittain oleva este. Katsotaan mitä tapahtuu. Nopeille koirille se oli ainakin ihan äärettömän hankala. Päästiin vihdoin Manun kans radalle. Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, ja pyörikin siihen asti hyvälle kunnes hieman puolenvälin jälkeen tulee kepit. Suora lähestyminen mutkaputki-hyppy-kepit ja mitä tekee Manu, menee toisesta välistä sisään. Olin ihan että mitä ihmettä, kyllä sen pitäis tommonen lähestyminen osata helposti, olkoonkin että kepeille tultiin aika vauhdilla. No korjattiin kepit, ja matka jatkui virheettömästi (en ite kattonu osuko Manu puomin ylösmenolle vai ei, mutta tuomari ei ainakaan kummastakaan rankassu). Päästiin loppusuoran ansakohtaan ja sainkin Manun kääntymään takaakiertoon, mutta olin varmaan liian nopeasti niistosta lähdössä liikkeelle ja Manu oli vähän tulossa pois, sain sen kuitenkin takaisin hypyn taakse, mutta sitten Manun ratkaisuna olikin kiertää koko este. No ihan sama, minä kaasutin maaliin ja Manu varmaan luulikin että näin sen oli tarkoitus mennäkkin.
Tuloksena siis kaksi hylkäystä. Hieman jäi huono fiilis ohjaajalle huonosta ohjauksesta ja kontaktien hitautta harmittelin. Mutta kaiken ketutuksen keskellä muistin olla koiralle reilu, joten Manulle varmasti jäi kiva fiilis. Radat oli kyllä tosi kivoja!
torstai 11. huhtikuuta 2013
Elmon ratatreeni
Elmon oman ryhmän treenit. Vuorossa ratatreenit 22 esteen verran. Kepit oli laitettu radalle, ja rata päättyi puomiin. Elmon kans otettiin kahdessa pätkässä. Keppien jälkeen palkka ja siitä sitten loppuun. Kepit oli jo numero 5, joten kovin pitkä ei ensimmäinen pätkä ollut. Anna-koutsi heittäyty hurjaks ja ei laitettu ollenkaan ohjureita, koska erehdyin sanomaan, että viimeks tehtiin yksittäisiä keppejä ilman ohjureita. Kepeille oli mutkaputkesta tulo, ei kuitenkaan tultu siitä päästä putkea ulos josta ois ollu suora linja kepeille. Elmolla oli kaasu päällä ja se ei millään lähtenyt putkesta mun ohjaukseen mukaan että oltais saatu hyvä linja kepeille vaan pommittu putkesta suoraan eteenpäin ja sieltä ajautu lähes 90 asteen umpikulmaan kepeille. Hyvin haki kyllä alotukset, mutta sit mahtu rytmirikkoa ja liian aikasta poistulemista. Jumpattiin muutaman kerran asiaa ja vihdoin Elmolla naksahti herneet paikoilleen ja tuli ajatusta mukaan. Viimisessä välissä himmaskin sitten vauhtia ja ikäänkuin rupes kyseleen että "menikö oikeen, saako nyt siis mennä palkalle?". Jatkettiin viimein rataa eteenpäin, muuten ihan hyvää rataa, mutta ohjaajalla vähän unohtu että mihinkäs se rata jatkuikaan.. Ja jotain pientä matkalle mahtu, mutta hyvin me vedettiin. Aluks Anna palkkas jo ennen puomia, kun en hoksannut sanoa että oltiin edellispäivänä harjoiteltu radalla kontakteja. Mutta kun se selvis Annalle niin otettiin puomi ensin kahden hypyn kautta, ja sitten otettiin vielä rataa hieman pidemmästi alle ennen puomia. Anna tuumaskin Elmon alastuloista, että ne on niin hienot, kuin se tulee täysillä loppuun asti. Anna pelkäs jo, ettei se ehdi millään pysähtyä edes loppuun, mutta mitäs vielä. Sinne se Emppa vaan vetää liinat kiinni. Se on ihan älytön. Sitten päästiin huilitauolle.
Toisella kierroksella uudestaan rata. Jälleen kerran ekaks kepeille palkka. Muuten ok pätkä, mutta edelleen jouduttiin hahmottelemaan kepeille pari kertaa. Mutta kovasti parempi ku ensimmäinen kiekka. Siitä jatkettiin sitten rata loppuun puomille asti. Ja uskokaa tai älkää, täysin virheettömästi koko 17 esteen loppurata. Ai että jäi hyvä mieli treeneistä
Toisella kierroksella uudestaan rata. Jälleen kerran ekaks kepeille palkka. Muuten ok pätkä, mutta edelleen jouduttiin hahmottelemaan kepeille pari kertaa. Mutta kovasti parempi ku ensimmäinen kiekka. Siitä jatkettiin sitten rata loppuun puomille asti. Ja uskokaa tai älkää, täysin virheettömästi koko 17 esteen loppurata. Ai että jäi hyvä mieli treeneistä
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Manu ja Emppa Manun agitreeneissä
Elmo pääsi taas tänään Manunkin tokotreeneihin. Vuorossa oli ns. 0-kierros. Eli oli 26 esteen rata, tutustuttiin siihen ja sitten lähdettiin koirien kans kisanomaisesti menemään rataa. Aina virheestä rata keskeytettiin, harjoiteltiin se kohta ja seuraavan koiran vuoro. Ja tätä toistettiin niin että rata saatiin virheettömästi läpi. Elmo ei tietenkään tähän voinut osallistua ja toivoinkin Marilta, että josko Elmo vois harjoitella radalla kontakteja ensimmäistä kertaa. Tämä sopi oikein hyvin, mutta aloitettiin ensin isojen koirien kierroksella ja Elmon vuoro olisi sitten sen jälkeen. Ensimmäinen Manun kierros tyssäs A:lle. Oisko ollu joku estenumero 15. Tuli siitä läpi, ei siis periaatteessa virhe, osuhan se kontaktille, mutta minä otin sen uudestaan, koska Manu vähän varastelee kisoissakin Aalta, joten treeneissä täytyy ottaa sitten tarkemmin. Marikin tuumas, että tuo on oma valinta, mutta koska korjattiin, niin rata jäi siihen. Seuraava kierros, päästiin Aalta jatkamaan matkaa, koska Manu herkkiskoirana tietenki korjas hienosti eka kierroksen virheensä ja pysähtyi nätisti kontaktille. Mutta ei hirveen monta estettä päästy eteenpäin, kun oisko se ollu este numero 19, keppien jälkeen takaakierto, niin Manu reagoi mun jarrutuksiin normaalia voimakkaammin ja tuli takaakierrosta pois vaikka oli sinne jo puoliks menny. No sitä harjoiteltiin eri vaihtoehdoilla, koska Maria ihmetytti kuin Manu muutenki hyppää sen hypyn vieressä olevalle muurille päin vaikka tarkoitus oli tehdä jyrkkä kääntyminen ja sieltä jatkaa putkeen. No, ohjauskuvioista viis, aina se silti hyppäs väärään suuntaan. Tai siis hypyn hyppäs oikeaoppisesti takaakierron kautta mutta Manulla oli matka jatkumassa esteen jälkeen vikasuuntaan. Kolmannella kierroksella oltiin sitten tarkkoina, ja päästiin rata loppuun asti. Manulle riitti se treeni, en halunnut sen kans enää ottaa muuta koska tehtävä saatiin onnistuneesti päätökseen ja Manulla oli tosi hyvä vire vielä siinä vaiheessa.
Sitten pääsikin Emppa kuvioihin. Otettiin sen kans saman radan alkua, jossa puomi oli numero 7. Ensin toki otettiin kerran puomi yksistään. Sitten vaan baanalle. Puomi itsessään sujui hyvin, eka kerralla Elmo tuli siitä yli niin että pysähtyi kuitenkin puomin jälkeen ja hoksattuaan virheen peruutti takas takajalat puomille. Joten ihan hyväksyttävä suoritus, koira kuitenkin on sisäistänyt ajatuksen miten kuuluu toimia. Sen jälkeen puomissa itsessään ei ollut ongelmia, mutta sitä ennen olevassa puomin alla olevassa mutkaputki, hyppy, ja jyrkkä kääntyminen takaisin puomille kohdassa oli ongelmia senkin edestä. Mari tuumasikin mulle, että onpa hyvä, että mä joudun oikeesti ohjaamaan nyt koiraa kun Manun kans tulee asiat puoli-ilmaiseks vaikka ohjaukset oliskin vähän sinnepäin. :D Pitää siis opetella ohjaamaan. Lähinnä ongelma oli että hypyn valssista annoin koiralle liikaa tilaa lähtemällä itse sivuun, jolloin koirakin lähti ihan liikaa sivuun eikä kääntynyt puomille, kun mun olis pitäny antaa sitä tilaa koiralle lähtemällä hypyltä ajoissa suoraan kohti puomia. Saatiin sit lopulta onnistuneet käännökset sinnekin. Sitten otettiin Aata yhden hypyn kautta, hypylle pakkovalssi ja siitä A. Meni ihan hyvin, yhdesti karkas Aalta kun otti Marin sanomisista vapautuksen namikipolle. huilitauko ja lopuksi vielä keinua. Ensin yksittäinen harjoitus. Sitten tultiin Marin yllytyksestä neljän esteen kautta. Emmä muuten yrittäny pullikoida vastaan, mutta sinne tuli matkalle päällejuoksu, mitä Elmo ei ole paljoa harjoitellu. Mutta otettiin sitten riskillä ja menoks. No tulihan se sieltä molemmilla kerroilla päällejuoksuun mukaan, joskin hieman pitkällä kaarteella mutta ei se haitannut. Keinu paranee aina mitä enemmän vauhtia on alla. Hieno Elmo. Siihen oli hyvä päättää treenit.
Sitten pääsikin Emppa kuvioihin. Otettiin sen kans saman radan alkua, jossa puomi oli numero 7. Ensin toki otettiin kerran puomi yksistään. Sitten vaan baanalle. Puomi itsessään sujui hyvin, eka kerralla Elmo tuli siitä yli niin että pysähtyi kuitenkin puomin jälkeen ja hoksattuaan virheen peruutti takas takajalat puomille. Joten ihan hyväksyttävä suoritus, koira kuitenkin on sisäistänyt ajatuksen miten kuuluu toimia. Sen jälkeen puomissa itsessään ei ollut ongelmia, mutta sitä ennen olevassa puomin alla olevassa mutkaputki, hyppy, ja jyrkkä kääntyminen takaisin puomille kohdassa oli ongelmia senkin edestä. Mari tuumasikin mulle, että onpa hyvä, että mä joudun oikeesti ohjaamaan nyt koiraa kun Manun kans tulee asiat puoli-ilmaiseks vaikka ohjaukset oliskin vähän sinnepäin. :D Pitää siis opetella ohjaamaan. Lähinnä ongelma oli että hypyn valssista annoin koiralle liikaa tilaa lähtemällä itse sivuun, jolloin koirakin lähti ihan liikaa sivuun eikä kääntynyt puomille, kun mun olis pitäny antaa sitä tilaa koiralle lähtemällä hypyltä ajoissa suoraan kohti puomia. Saatiin sit lopulta onnistuneet käännökset sinnekin. Sitten otettiin Aata yhden hypyn kautta, hypylle pakkovalssi ja siitä A. Meni ihan hyvin, yhdesti karkas Aalta kun otti Marin sanomisista vapautuksen namikipolle. huilitauko ja lopuksi vielä keinua. Ensin yksittäinen harjoitus. Sitten tultiin Marin yllytyksestä neljän esteen kautta. Emmä muuten yrittäny pullikoida vastaan, mutta sinne tuli matkalle päällejuoksu, mitä Elmo ei ole paljoa harjoitellu. Mutta otettiin sitten riskillä ja menoks. No tulihan se sieltä molemmilla kerroilla päällejuoksuun mukaan, joskin hieman pitkällä kaarteella mutta ei se haitannut. Keinu paranee aina mitä enemmän vauhtia on alla. Hieno Elmo. Siihen oli hyvä päättää treenit.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Empan ja Manun tokotreenit
Activella alkoikin tänään uudet tokoryhmät. Elmo pääsi tokoilemaan paremmin omantasoiseensa seuraan. Viime ryhmässä muut olivatkin reilusti Elmoa edellä, vaikka Elmo kyllä pärjäsi siinäkin sakissa ihan hyvin. Tehtiin vaan juttuja oman tasomme mukaan.
Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksilla. Elmolla on seuraaminenkin vielä alkutekijöissään, mutta teki ihan hyviäkin pätkiä välillä. Vähän meinaa koira karata välillä kun nostaa namikättä nokan edestä pois, mutta enemmänkin se johtuu varmaan siitä että ohjaaja ei vaan osaa käyttää sitä kättä niin hyvin. Mutta hyvin herkästi Elmo ottaa sitten etäisyyttä jalasta sen puoli metriä. Ei siinä, harjoitellaan.
Sitten paikallaoloa maassa. Elmohan pysyykin siellä kohtuuhyvin. Pysyy nykysin jopa sillon kun koutsi-Jenni pujottelee koirien välissä. Maahanmenoa sivulta pitää vaan harjoitella, vaikka Elmo muuten osaakin mennä hyvin käskystä maahan niin perusasennossa pitää auttaa vielä kädellä.
Lopuksi kerettiin vielä ottaa hyppyä. Elmolla oli kosketusalusta hypyn toisella puolella, ja hyvin lähtee hyppyyn pelkällä sanallisella käskyllä. Otettiin mukaan myös pysähtymisharjoituksia, ja hyvin Elmo malttaakin pysyä seisomassa hypyn toisella puolella. Jälleen kerran vaan ohjaajalle käskyn ajoittamiseen harjoittelua. Ensin annoin käskyä liian myöhään kun koira oli jo ehtinyt hiipiä takaisinpäin ja toisella kertaa sitten yritin olla ajoissa valmiina ja koira oli vielä selin minuun kosketusalustalla kun annoin jo käskyä. Elmo vaatii vielä käsimerkin pysähtymiseen, joten ei sillä raasulla ole silmiä selässä. Noottia tuli kuitenkin siitä, että kosketusalustan vaatimustaso on vähän lipsunut. En kuulemma vaadi enää että koira lätkäsee tassun alustan päälle vaan minulle riittää että koira menee alustalle jotenkin. Siispä ohjelmistoon pitää ottaa lisää naksuttelua siitä että Elmo oikeesti laittaa tassun alustalle.
Manun ryhmän vuoro. Uusi ryhmä siis silläkin. Onneksemme puolet ryhmäläisistä pysyi samoina tuttuina, meillä olikin entinen ryhmä niin kiva! Seuraamisella aloitettiin Manunkin kans. Lähinnä keskityttiin Manun kans pysähtymisiin, koska Manulla (tai minulla) on vähän ongelmaa, että kun Manu edistää seuraamisessa niin sitten kun tulee pysähtyminen niin Manu ottaa muutaman askeleen vielä eteenpäin ja siitä vasta pyörähtää perusasentoon. Niinpä harjoiteltiin ihan namiavustuksella laadukkaampaa pysähtymistä. Ja kyllähän niistä tulee nättejä, kun ohjaaja jälleen kerran osaa ajoittaa oikein.
Manun kanssa vielä paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä. Manulla onkin hirmusen hankala tuo luoksepäästävyys kun ois niin kauhee into mennä moikkaan "tuomaria". Raukka heiluu ja hytkyy perusasennossa kun "tuomari" on tulossa kohti ja sitten alkaa kuonolla tökkimään mun kättä että jos sieltä sais sen namin jos oikeen malttaa mielensä ja pysyä paikallaan. Tänään Manu malttoi pitää pepun maassa, aina ei. Paikallaolo meni hyvin. Enempää ei Manun ryhmän kans ehdittykään.
Treenit aloitettiin seuraamisharjoituksilla. Elmolla on seuraaminenkin vielä alkutekijöissään, mutta teki ihan hyviäkin pätkiä välillä. Vähän meinaa koira karata välillä kun nostaa namikättä nokan edestä pois, mutta enemmänkin se johtuu varmaan siitä että ohjaaja ei vaan osaa käyttää sitä kättä niin hyvin. Mutta hyvin herkästi Elmo ottaa sitten etäisyyttä jalasta sen puoli metriä. Ei siinä, harjoitellaan.
Sitten paikallaoloa maassa. Elmohan pysyykin siellä kohtuuhyvin. Pysyy nykysin jopa sillon kun koutsi-Jenni pujottelee koirien välissä. Maahanmenoa sivulta pitää vaan harjoitella, vaikka Elmo muuten osaakin mennä hyvin käskystä maahan niin perusasennossa pitää auttaa vielä kädellä.
Lopuksi kerettiin vielä ottaa hyppyä. Elmolla oli kosketusalusta hypyn toisella puolella, ja hyvin lähtee hyppyyn pelkällä sanallisella käskyllä. Otettiin mukaan myös pysähtymisharjoituksia, ja hyvin Elmo malttaakin pysyä seisomassa hypyn toisella puolella. Jälleen kerran vaan ohjaajalle käskyn ajoittamiseen harjoittelua. Ensin annoin käskyä liian myöhään kun koira oli jo ehtinyt hiipiä takaisinpäin ja toisella kertaa sitten yritin olla ajoissa valmiina ja koira oli vielä selin minuun kosketusalustalla kun annoin jo käskyä. Elmo vaatii vielä käsimerkin pysähtymiseen, joten ei sillä raasulla ole silmiä selässä. Noottia tuli kuitenkin siitä, että kosketusalustan vaatimustaso on vähän lipsunut. En kuulemma vaadi enää että koira lätkäsee tassun alustan päälle vaan minulle riittää että koira menee alustalle jotenkin. Siispä ohjelmistoon pitää ottaa lisää naksuttelua siitä että Elmo oikeesti laittaa tassun alustalle.
Manun ryhmän vuoro. Uusi ryhmä siis silläkin. Onneksemme puolet ryhmäläisistä pysyi samoina tuttuina, meillä olikin entinen ryhmä niin kiva! Seuraamisella aloitettiin Manunkin kans. Lähinnä keskityttiin Manun kans pysähtymisiin, koska Manulla (tai minulla) on vähän ongelmaa, että kun Manu edistää seuraamisessa niin sitten kun tulee pysähtyminen niin Manu ottaa muutaman askeleen vielä eteenpäin ja siitä vasta pyörähtää perusasentoon. Niinpä harjoiteltiin ihan namiavustuksella laadukkaampaa pysähtymistä. Ja kyllähän niistä tulee nättejä, kun ohjaaja jälleen kerran osaa ajoittaa oikein.
Manun kanssa vielä paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä. Manulla onkin hirmusen hankala tuo luoksepäästävyys kun ois niin kauhee into mennä moikkaan "tuomaria". Raukka heiluu ja hytkyy perusasennossa kun "tuomari" on tulossa kohti ja sitten alkaa kuonolla tökkimään mun kättä että jos sieltä sais sen namin jos oikeen malttaa mielensä ja pysyä paikallaan. Tänään Manu malttoi pitää pepun maassa, aina ei. Paikallaolo meni hyvin. Enempää ei Manun ryhmän kans ehdittykään.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Elmon kontaktitreenit jatkuu
Elmo on parin viime viikon aikana käynyt vähän eri ryhmissä treenaamassa, ja tänään oli vasta Elmon oman ryhmän kontaktitreenit vuorossa. Tullut nyt hyvästi hinkattua kontakteja ja se kyllä meille passaa. Ensin katottiin puomi. Eka kierroksella tehtiin hypyn kautta ja hyvin meni. Toka kierroksella kahden hypyn kautta ja edelleen hyvin meni. Ei mitään huomauttamista. Niinpä alettiin harjoitella jo uutta juttua. Eli siirrettiin palkka hypyn taakse, siis ensin kontakti, sitten hyppy ja sitten vasta palkka. Tarkoituksena pikkuhiljaa siis ajatus siitä että rata voi jatkua myös kontaktin jälkeen. Otettiin puomille pelkkä alastulo, mun piti liikkua kohtuulähelle hyppyä, siitä sanallinen vapautus jonka jälkeen vasta ite liikkeellekohti estettä. Elmo teki kaiken niinku ois aina tehny näitä hommia. Täydellistä.
Sitten seuraavalla kierroksella sai valita keinun tai A:n. Meillä ei vissiin ryhmäläiset oikeen osanneet valita vaan kaikki koirat kuitenkin saivat tehdä pikakatsauksen molemmille esteille.Elmon kans aloitettiin A:sta. Otettiin ensin hypyn kautta ja hyvin meni taas. Sitten otettiin lisää vauhtia kahdella hypyllä ja Elmolle kävi Elmot eikä ehtinyt jarruttaa vaan pysähtyminen meni pitkäks. Uusi yritys ja tällä kertaa Elmo sai jarrutettua nippanappa mutta pysähty kuitenkin jalat kontaktilla. Hyvä vaan että tulee täysillä loppuun asti, kyllä se oppii vielä rytmin niin että pysähtyy kuin pitääkin. Siirryttiin keinulle ja ensin tehtii pelkkä keinu. Vähän varovainen, mutta ihan ok. Sitten otettiin pituudelta vauhtia, ja huomattavasti parempi. Sitten vielä yks hyppy lisää ja nyt oli jo hyvä vauhti keinun loppuun asti. Hyvällä mallilla on siis meidän kontaktit.
Omatoimitreeninä oli keppejä. Kentällä oli sekä 12 keppiä, että 6 keppiä. Lyhkäsillä kepeillä oli tarkoitus harjoitella keppikulmia, sekä avo- että umpikulmia. Tarkoitus oli harjoitella keppi-imun kautta eli koira lähetettiin muutaman metrin päästä kepeille ja itse ollaan paikalla niin kauan että koira on pujotellut palkalle asti. Alotettiin Elmon kans ensin helposta avokulmasta. Vaikeutettiin pikkuhiljaa harjoitusta lisäämällä kulmaa. Ihan oikein meni joka kerta. Ois varmaan päästy ihan 90 asteen kulmaankin, mutta en viittiny ihan hirveesti ottaa toistoja. Vaihdettiin sitten umpikulmaan. Melkeen heti joutu kyllä aloittamaan 90 asteen kulmasta koska tilaa ei hirveästi ollut, mutta eipä se Elmolle tuottanut ongelmia. Kerran se yritti lähtä palkalle pujottelematta ollenkaan, mutta muuten haki kepit oikein mallikkaasti.
Pitkillä kepeillä sai tehdä mitä harjoituksia halusi. Sivuirtoamista, palkkaa vasta keppi+hyppy- yhdistelmän jälkeen, tai mitä nyt kukanenkin tunsi tarvitsevansa. Elmon kans otettiin ensin pelkät kepit. Eka kerralla meni rytmi puolessa välissä sekasin ja otettiin uusiks. Tällä kertaa oikein. Sitten siirrettiin palkka hypyn taakse. Tätähän Elmo ei ole ennen tehnytkään. Hyvin meni pujottelu, mutta keppien jälkeen Elmo oli selvästi ihmeissään että missä on namikippo. Minä sitten hihkuin että mennään sinne hypylle vielä ja voi sitä spanielin riemua kun se kuppi löytykin sieltä. Elmo oli kyllä sitä kuppia sinne viemässä mun kans, mutta ehti matkalla unohtaa että se onkin nyt kauempana :D. Toinen kerta menikin sitten huomattavasti paremmin. Elmolla kasvo vauhti hurjasti kepeillä ja suoraan hypylle. Jätettiin se harjoitus sitten siihen. Myöhemmin otettiin vielä kepit ilman yhtään ohjuria (uus juttu Elmolle) ja koska se ei tuottanut mitään vaikeuksia niin otettiin siihen mukaan hankala sivuirtoaminen, niin että minä kiersin A:n toiselle puolelle. Eka kerralla Elmo sekos vähän lopussa, mutta uus yritys tuotti toivottua tulosta ja Elmo jatko loppuun asti vaikka minä menin piiloon. Siihen oli hyvä lopettaa keppiharjoitukset. Kovin on taitava poika!
Sitten seuraavalla kierroksella sai valita keinun tai A:n. Meillä ei vissiin ryhmäläiset oikeen osanneet valita vaan kaikki koirat kuitenkin saivat tehdä pikakatsauksen molemmille esteille.Elmon kans aloitettiin A:sta. Otettiin ensin hypyn kautta ja hyvin meni taas. Sitten otettiin lisää vauhtia kahdella hypyllä ja Elmolle kävi Elmot eikä ehtinyt jarruttaa vaan pysähtyminen meni pitkäks. Uusi yritys ja tällä kertaa Elmo sai jarrutettua nippanappa mutta pysähty kuitenkin jalat kontaktilla. Hyvä vaan että tulee täysillä loppuun asti, kyllä se oppii vielä rytmin niin että pysähtyy kuin pitääkin. Siirryttiin keinulle ja ensin tehtii pelkkä keinu. Vähän varovainen, mutta ihan ok. Sitten otettiin pituudelta vauhtia, ja huomattavasti parempi. Sitten vielä yks hyppy lisää ja nyt oli jo hyvä vauhti keinun loppuun asti. Hyvällä mallilla on siis meidän kontaktit.
Omatoimitreeninä oli keppejä. Kentällä oli sekä 12 keppiä, että 6 keppiä. Lyhkäsillä kepeillä oli tarkoitus harjoitella keppikulmia, sekä avo- että umpikulmia. Tarkoitus oli harjoitella keppi-imun kautta eli koira lähetettiin muutaman metrin päästä kepeille ja itse ollaan paikalla niin kauan että koira on pujotellut palkalle asti. Alotettiin Elmon kans ensin helposta avokulmasta. Vaikeutettiin pikkuhiljaa harjoitusta lisäämällä kulmaa. Ihan oikein meni joka kerta. Ois varmaan päästy ihan 90 asteen kulmaankin, mutta en viittiny ihan hirveesti ottaa toistoja. Vaihdettiin sitten umpikulmaan. Melkeen heti joutu kyllä aloittamaan 90 asteen kulmasta koska tilaa ei hirveästi ollut, mutta eipä se Elmolle tuottanut ongelmia. Kerran se yritti lähtä palkalle pujottelematta ollenkaan, mutta muuten haki kepit oikein mallikkaasti.
Pitkillä kepeillä sai tehdä mitä harjoituksia halusi. Sivuirtoamista, palkkaa vasta keppi+hyppy- yhdistelmän jälkeen, tai mitä nyt kukanenkin tunsi tarvitsevansa. Elmon kans otettiin ensin pelkät kepit. Eka kerralla meni rytmi puolessa välissä sekasin ja otettiin uusiks. Tällä kertaa oikein. Sitten siirrettiin palkka hypyn taakse. Tätähän Elmo ei ole ennen tehnytkään. Hyvin meni pujottelu, mutta keppien jälkeen Elmo oli selvästi ihmeissään että missä on namikippo. Minä sitten hihkuin että mennään sinne hypylle vielä ja voi sitä spanielin riemua kun se kuppi löytykin sieltä. Elmo oli kyllä sitä kuppia sinne viemässä mun kans, mutta ehti matkalla unohtaa että se onkin nyt kauempana :D. Toinen kerta menikin sitten huomattavasti paremmin. Elmolla kasvo vauhti hurjasti kepeillä ja suoraan hypylle. Jätettiin se harjoitus sitten siihen. Myöhemmin otettiin vielä kepit ilman yhtään ohjuria (uus juttu Elmolle) ja koska se ei tuottanut mitään vaikeuksia niin otettiin siihen mukaan hankala sivuirtoaminen, niin että minä kiersin A:n toiselle puolelle. Eka kerralla Elmo sekos vähän lopussa, mutta uus yritys tuotti toivottua tulosta ja Elmo jatko loppuun asti vaikka minä menin piiloon. Siihen oli hyvä lopettaa keppiharjoitukset. Kovin on taitava poika!
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Manun liitotreenit
Manun ohjatuissa treeneissä oli tänään erikoisesteillä tiukat kääntymiset radan yhteydessä. Viimeksihän harjoiteltiinkin kääntymistä omatoimisesti maksimimitoissa oleville erikoisesteille. Nyt ne olikin sitten laitettu radalle. Muuri ja okseri oli 65cm, pituus lähes maksimimitassa. Mentiin kahdessa pätkässä. Ensimmäisellä pätkällä oli esteet 1-10, ja tällä radalla oli tiukka kääntyminen sekä muurilta että okserilta, sekä kaksi kertaa renkaalta. Manu veti ihan ok. Ohjaajalla oli vähän opeteltavaa. Miten se tuntukin niin hankalalta? Vaan saatiin sitten yhdessä tuumin vedettyä radanpätkä läpi hyvillä käännöksillä.
Huilitauko ja sen jälkeen loppurata 10-23. Tämä pätkä olikin jo hieman kimurantimpi. Ohjaajalla selkeää haastetta toi muistaa mihin piti mennä kun samoilla esteillä pyörittiin ja aina pitikin lähtä eri suuntaan. Tässä pätkässä oli muutenkin jo enemmän haastetta. Otettiin pienen suoran verran vauhtia renkaalle, josta tiukka valssikäännös muurille, muurilta tiukka valssikäännös hypylle johon vielä tiukka käännös ja putkeen huilimaan, jonka jälkeen okserilta tiukka valssi muurille ja siitä tiukka käännös yhdistelmälle hyppy-pituus. Pituudelta piti kääntyä tiukasti suoraan putkeen ja sieltä tultiin taas takas hyppy-pituus linjalle, ja pituudelta vielä tiukka kääntyminen eri suuntaan. Manu teki hyvin, mutta ohjaaja oli ihan kuutamolla. Olin suunnitellut ennen ensimmäistä pituutta perjsätön, mutta teinkin vahingossa muurille valssin. No, hyvin käänty Manu silti putkeen. Toka kiekalla sama kohta ja vieläkin ihan unessa. Jäin muurille tupeksimaan, joten jouduin tekemään takaleikkauksen pituudelle. Hyvin käänty Manu kyllä silläkin. Kolmas kerta toden sanoo ja vihdoin pääsin toteuttamaan suunnitellun ohjauksen. No loppusaldona, Manu kääntyy kyllä hyvin kun vaan ohjaaja tietää mitä tekee. Oli koiralle kyllä erittäin rankat treenit fyysisesti. Paljon hyppyjä maksimimitoissa olevissa esteissä, ja vielä tiukat kääntymiset, joten ei ihme, että väsymisen merkkejä rupes näkymään. Vaan hyvin jakso Manu ylittää silti esteet, väsähtäminen näky enemmänkin sitten muussa vauhdissa radalla. Kyllä Manu hypätä osaa hyvin!
Huilitauko ja sen jälkeen loppurata 10-23. Tämä pätkä olikin jo hieman kimurantimpi. Ohjaajalla selkeää haastetta toi muistaa mihin piti mennä kun samoilla esteillä pyörittiin ja aina pitikin lähtä eri suuntaan. Tässä pätkässä oli muutenkin jo enemmän haastetta. Otettiin pienen suoran verran vauhtia renkaalle, josta tiukka valssikäännös muurille, muurilta tiukka valssikäännös hypylle johon vielä tiukka käännös ja putkeen huilimaan, jonka jälkeen okserilta tiukka valssi muurille ja siitä tiukka käännös yhdistelmälle hyppy-pituus. Pituudelta piti kääntyä tiukasti suoraan putkeen ja sieltä tultiin taas takas hyppy-pituus linjalle, ja pituudelta vielä tiukka kääntyminen eri suuntaan. Manu teki hyvin, mutta ohjaaja oli ihan kuutamolla. Olin suunnitellut ennen ensimmäistä pituutta perjsätön, mutta teinkin vahingossa muurille valssin. No, hyvin käänty Manu silti putkeen. Toka kiekalla sama kohta ja vieläkin ihan unessa. Jäin muurille tupeksimaan, joten jouduin tekemään takaleikkauksen pituudelle. Hyvin käänty Manu kyllä silläkin. Kolmas kerta toden sanoo ja vihdoin pääsin toteuttamaan suunnitellun ohjauksen. No loppusaldona, Manu kääntyy kyllä hyvin kun vaan ohjaaja tietää mitä tekee. Oli koiralle kyllä erittäin rankat treenit fyysisesti. Paljon hyppyjä maksimimitoissa olevissa esteissä, ja vielä tiukat kääntymiset, joten ei ihme, että väsymisen merkkejä rupes näkymään. Vaan hyvin jakso Manu ylittää silti esteet, väsähtäminen näky enemmänkin sitten muussa vauhdissa radalla. Kyllä Manu hypätä osaa hyvin!
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Elmon mätsäri
Lähdettiin Elmon kans käymään KAS:n mätsärissä. Ihan sillä ajatuksella, että tässä ois keväällä jokunen näyttely, jossa pitäis käydä ja Elmo on nähnyt näyttelyhihnan viimeksi elokuussa. Viime vuoden harjoittelutkin on jäänyt niihin neljään viralliseen näyttelyyn, joten oli korkea aika käydä muistelemassa kehäkäyttäytymistä, nyt kun kerrankin sattui niin ettei oo yhtä aikaa muuta menoa.
Elmo oli tietenkin isoissa aikuisissa. Pariksi tuli tanskandoggi. Elmo esiintyi vallan mainiosti. Nyt jopa juoksi suurimman osan ajasta katse eteenpäin, eikä mua tuijotellen. Käytiin nimittäin ennen kehän alkua vähän itekseen harjoittelemassa, ja nätistihän Elmo juoksi, mutta tuijotti koko ajan mua ja siitä johtuen tietenkin koko koira menee ihan banaaniks ja liikkeet ei näy kunnolla. Tanskandoggi sai punaisen nauhan ja Elmo sinisen. Kun kaikki parit olivat käyneet kehässä oli sinisten ryhmäkehän vuoro. Isommat koirat juoksi ensin kehän pari kertaa ympäri, ja sitten pienemmät koirat. Sen jälkeen seisotettiin koiria ja tuomari valkkas sieltä neljä parasta. Elmon kans jäätiin neljän parhaan joukkoon. Sitten vielä juostiin neljästään siellä ympyrää. Elmo jaksoi esiintyä hyvin, vaikka saikin yhden rähinäkohtauksen edessä menevälle tanskandogille, ilmeisesti se meni liian lujaa tai jotain, Elmon mielestä :D. Tästä huolimatta tuomari oli sitä mieltä, että olimme ryhmän parhaat ja Elmo siis voitti isojen aikuisten sinisten ryhmän.
Piti siis jäädä odottamaan Best In Show-kehää, johon tulisi sitten kaikkien ryhmien voittajat. Odottavan aika on pitkä, ja piti kehää odotellakin kolmisen tuntia, koska välissä oli vielä pentujen kehät. Voivoi. Mutta pakkohan se oli väsyneenäkin jäädä odottelemaan, koska oltiin nyt paikalle tultu. BIS-kehässä oli 8 koiraa, Elmo sijoittui seitsemänneksi, vaikka vallan mallikelpoisesti esiintyikin. Koiria seisotettiin tosi pitkä aika ja hienosti malttoi Elmo liikkumatta seisoa koko ajan. Palkinnoksi saatiin parit asiaankuuluvat pokaalit ja ruusukkeet, herkkuja, alennuskortti Otukseen ja valjaat ja heijastinremmi. Kyllä tällä esiintymisellä voi lähteä seuraavaksi viralliseen kehään. :)
.JPG)
Elmo oli tietenkin isoissa aikuisissa. Pariksi tuli tanskandoggi. Elmo esiintyi vallan mainiosti. Nyt jopa juoksi suurimman osan ajasta katse eteenpäin, eikä mua tuijotellen. Käytiin nimittäin ennen kehän alkua vähän itekseen harjoittelemassa, ja nätistihän Elmo juoksi, mutta tuijotti koko ajan mua ja siitä johtuen tietenkin koko koira menee ihan banaaniks ja liikkeet ei näy kunnolla. Tanskandoggi sai punaisen nauhan ja Elmo sinisen. Kun kaikki parit olivat käyneet kehässä oli sinisten ryhmäkehän vuoro. Isommat koirat juoksi ensin kehän pari kertaa ympäri, ja sitten pienemmät koirat. Sen jälkeen seisotettiin koiria ja tuomari valkkas sieltä neljä parasta. Elmon kans jäätiin neljän parhaan joukkoon. Sitten vielä juostiin neljästään siellä ympyrää. Elmo jaksoi esiintyä hyvin, vaikka saikin yhden rähinäkohtauksen edessä menevälle tanskandogille, ilmeisesti se meni liian lujaa tai jotain, Elmon mielestä :D. Tästä huolimatta tuomari oli sitä mieltä, että olimme ryhmän parhaat ja Elmo siis voitti isojen aikuisten sinisten ryhmän.
Piti siis jäädä odottamaan Best In Show-kehää, johon tulisi sitten kaikkien ryhmien voittajat. Odottavan aika on pitkä, ja piti kehää odotellakin kolmisen tuntia, koska välissä oli vielä pentujen kehät. Voivoi. Mutta pakkohan se oli väsyneenäkin jäädä odottelemaan, koska oltiin nyt paikalle tultu. BIS-kehässä oli 8 koiraa, Elmo sijoittui seitsemänneksi, vaikka vallan mallikelpoisesti esiintyikin. Koiria seisotettiin tosi pitkä aika ja hienosti malttoi Elmo liikkumatta seisoa koko ajan. Palkinnoksi saatiin parit asiaankuuluvat pokaalit ja ruusukkeet, herkkuja, alennuskortti Otukseen ja valjaat ja heijastinremmi. Kyllä tällä esiintymisellä voi lähteä seuraavaksi viralliseen kehään. :)
.JPG)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)