perjantai 29. maaliskuuta 2013

Manun kisat Pellossa

Se oli sitten aika Manun kans ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Ja Pelloon asti piti lähteä. Mutta Manulla on ollut doping-varoaika päällä, joten ei tässä oo lähikisoissa päässyt käymään ja koska kisatauko on muutenkin venähtänyt lähes kahteen kuukauteen niin sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tosin siellä on kiva ja lämmin halli, joten mieluusti sinne lähti. Äiti lähti seuraks mukaan.

Molemmat radat oli agilityratoja ja tuomarina Anne Viitanen. Ensimmäinen rataantutustuminen oli ihan ok, ohjauskuviot löyty ihan kohtuuhelposti ja ei se rata nyt vallan mahdottomalta tuntunutkaan. Niinpä sitten koiran kanssa radalle. Me oltiin vuorossa jo ihan alussa, joten onneks ei tarttenu kauaa jännittää. Manulle lähtölupa ja sehän lähtikin ihan kaasulla. Oho, tulipa itellekki kiire. Jo heti kolmosputkeen vietäessä (joka oli puomi-putki-erottelu) minä liukastuin ja siitä johtuen enpä sitten kerennyt putken jälkeen sinne puolen minne oli tarkoitus. Lennosta siis uusi suunnitelma ja takaaleikkauksella seuraavalle pituudelle. Minä en ikinä käytä kisoissa takaleikkauksia jos ei ole pakko, mä oon jotenki niin huono niissä, että yritän aina miettiä jonkin muun ratkaisun. No, siitä selvittiin ja pääsin takas jatkaan suunniteltua ohjausta. Kepeiltä sitten ensimmäinen vitonen, Manu meni kakkosvälistä sisään. Kyllä Manun ois oikeesti pitänyt helposti osata se keppikulma, mutta luultavasti mä olen ollut keppien edessä niin, ettei se ole ajoissa niitä nähnyt. No ei muuta kun kepit uusiks ja matka jatkuu. Suoran putkeen jälkeen kielto. Putkesta piti siis kääntyä tiukasti oikealle, olin sen verran myöhässä ohjauksissa etten saanut vedettyä Manua hypyn yli vaan se kiersi esteen kokonaan. Korjattiin se ja loppurata menikin sitten vallan mainiosti. Tuloksena siis ratavirheitä 10, ja yliaikaa jotain 7 sekunttia.. No, onneks nuo virheet oli semmosia mihin kulu sekuntteja, koska Manu meni ihan täysillä muuten koko radan. Siks mä olinki koko ajan myöhässä, kun en oo tottunu että se menee sentään noin lujaa. Ei haittaa, meillä oli ihan sikakivaa radalla! Sijoitus tais olla joku kymmenes. Koirakoita oli mukana joku parikymmentä. Tämän radan video on äitin kamerassa, ehkä saan sen joskus tännekin lisättyä.

Toka radan rataantutustuminen. Rata tuntui tutustumisessa hieman vaikeammalta kuin ensimmäinen rata. Tai no, kepeille vienti oli tosi hankala ja pari kohtaa aiheutti vähän tuumaamista, mutta löyty niihinkin ratkaisut. Ja sitten vaan taas Manun kans baanalle. Hieman näky jo ensimmäinen rata Manun vauhdissa, varsinkin kontaktit oli hitaammat, mutta hyvällä vauhdilla Manu silti paineli menemään. Toki radalle oli ilmaantunut myös keinu, jota ei eka radalla ollut ja keinu varsinkin on Manulla tosi hidas. Rata sujui mukavasti, ensimmäinen ongelma tulikin kepeillä, alotus hieman tökki, mutta saatiin kun saatiinkin Manun kans taisteltua ne lähtemään oikein. Muuten rata olikin sitten oikein sujuvaa ja Manu kulki ihan täydellisen hyvin ohjauksessa mukana. Niinpä saatiin 0 ratavirhettä, yliaikaa kylläkin vajaa 2 sekunttia mutta se ei meitä saattanut murheellisiksi. Minä olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Ekat kolmosten kisat ja heti "virheetön" suoritus! Sijoitus neljäs.

Luultavasti meille sopii nämä kolmosten radat ihan hyvin, kun siellä täytyy ihan koko ajan miettiä ja oikeesti ohjata sitä koiraa. Alempien luokkien radat kuitenkin tuppaa olemaan paljon semmoisia että siellä esteet tulee aika ilmaiseksi matkan varrelle ja voi vaan mennä. Ei tartte niin paljon keskittyä. Toki tarvin ite vielä paljon rutiinia näihin ratoihin, että muistan myös koko radan tsempata ja kannustaa koiraa. Nyt joutuu vielä sen verran keskittymään itse ohjaukseen, että Manun kannustaminen jää vähemmälle. Sillä kuitenkin Manuun saa kovasti enemmän tsemppiä radalle. Mutta onhan se Manu vaan niin hieno! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia.


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Elmon kontaktitreenit

Pojilla onkin tämä viikko taukoviikko ohjatuista agilitytreeneistä. Sain kuitenkin ostettua Elmolle ylimääräisen treenikerran. Ja kuinkas sattuikaan, se olikin kontaktitreenikerta. Se passas meille oikein hyvin! Omatoimitreeninä teimme erikoisesteille kääntymisiä. Niitä samoja harjoituksia, mitä Manun treeneissä oli viime viikolla. Elmo teki oikein hyvin kääntymisiä. Takaleikkaukset pituudelle vaan aiheutti pientä hämminkiä, niin kuin takaleikkaukset yleensä. Niitä pitäis kovasti harjoitella lisää. Elmo tahtoo vähän jäädä himmaileen kun päästän sen ohi ja en ehdi sitten oikeen leikata koiran linjaa ajoissa ja Elmo kääntyy sitten hypyn jälkeen väärään suuntaan. No, tietääpä mitä harjoitella.


Kontaktiharjoitukset aloitettiin keinulla. Ensimmäinen kerta otettiin remmissä. Elmo kaasutti niin lujaa keinulle, että vaikka se yritti pysähtyä keinun loppuun niin sen takajalat tipahti vähän keinun sivuun. Anna lupas kuitenkin palkata joten vapautin sen namikipolle ja uusi yritys. Se olikin nyt huomattavasti varovaisempi ja alastulo onnistui hyvin. Sitten otettiin remmi pois. Olikin eka kerta kun Elmo tekee irti keinua. Ja hyvin tekikin, mitäpä tuosta. Toinen yritys samalla tavalla. Sitten oltiinkin jo hurjia ja otettiin hypyltä vauhtia. Hyvin mallikelpoinen suoritus sekin!

Huilitauko ja sitten puomille. Ensin tehtiin pelkkä puomi. Elmo tuli taas niin vauhdilla ja horjahti vähän alastulolla ettei taaskaan ehtinyt jarruttaa kontaktille vaan pysähtyi vasta maahan puomin jälkeen :D. Anna käski vapauttaa koiran ja minä siinä rupesin varmistelemaan että saako se mennä palkalle. Vaan mitäpä tekee Elmo, en ehtinyt sitä siis vapauttaa tai mitään muutakaan niin se hoksas itekin ettei tämä nyt ihan menny niinku piti ja se käänty ympäri, kiipes puomia sen verran, että pääsi kääntymään taas ympäri ja tuli oikeaan alastuloasentoon. Oltiin Annan kans molemmat ihan ällikällä lyötyjä. Hitsin hieno suoritus. Selvästi on sisäistäny asian. Sitten otettiin hypyn kautta vauhtia ja nyt onnistu jarruttaminen vaikka vauhdilla tuli edelleen loppuun asti. Vaihdettiin suuntaa ja otettiin tällä kertaa putkesta vauhtia ja taas niin hieno suoritus, että Anna tuumas että nyt ei kyllä oteta enempää, niin hyviä suorituksia teki. Samat kommentit myös loppuun kuin viimeksi Marilta, ei muuta kun kontaktit radalle mukaan. Siitä on hyvä jatkaa. Kylläpä Elmolla nyt treenit sujuu, itekin vaikea käsittää miten jokaisten treenien jälkeen on niin voittajafiilis. Eiköhän tämä tästä kohta taas tasaannu!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Palkattomuustreeniä pojille

Maanantai ja poikien tokopäivä. Ensin oli Elmon vuoro. Tämän päivän treeneissä oli aiheena palkattomuus. Eli vapaavalintaisesti sai päättää kolme liikettä, jotka suoritettiin koemaisesti ilman oikeaa välipalkkaa, ainoastaan kehumalla koiraa ja viimeisen liikkeen jälkeen sitten megasuperhyperpalkka. Elmon superpalkkana toimii kissanruoka. Se varmaan haisee niin pahalle, että se on koirien mielestä ihan huippua. Eli hetsataan koira palkan avulla ja sitten palkka taskuun, josta se tempaistaan koiralle kun viimeinen liike päättyy. Elmolle otin ainoastaan kaksi liikettä: hypyn ja luoksetulon. Omaa vuoroa ootellessa aloitettiin Elmon kans kapunlanpitoharjoituksilla. Niitä onkin harjoiteltu kotona jonkin verran. Elmolla on ollut paha tapa hieman mälvätä kapulaa suussa, joten otteen parantamiseksi ollaan tätä harjoiteltu. Ja se näkyykin jo, Elmo istuu nykysin hienosti kapula liikkumattomana ja irrottaa vasta käskystä. Namikippo on metrin päässä koirasta, johon se sitten vapautetaan. Toimii Elmolla!


Sitten oli vuorossa Elmon palkattomuussessio. Aloitettiin hypyllä. Eihän Elmolla ole liikettä loppuun asti vielä edes harjoiteltu, mutta otettiin kosketusalustan kans. Hienosti lähti Elmo käskystä hypylle, suoraan alustalle ja jäi sinne käskystä odottamaan. Menin koiran luo ja vapautin sen sinne ja kehut päälle. Ja sitten luoksetuloon. Jenni-kouluttaja käski ottamaan Elmon luoksetulossa ihan perusasentoon asti. Vielä ei olekaan perusasentoa harjoiteltu niin pitkältä matkalta, mutta sain luvan auttaa kädellä koiran perusasentoon lopuksi. Minähän olen Manulle käyttänyt luoksetulossa käskyä ”sivu” jos tullaan suoraan perusasentoon. ”Tule” taas tarkoittaa, että tule tähän johonki lähelle, mutta perusasentoa ei tarvi. Tätä samaa erottelua ajattelin käyttää myös Elmon kanssa. Joten ensimmäisellä kerralla Elmo ei lähtenyt vielä tulemaan ”sivu”-käskyllä luokse. Toisella käskyllä lähti jo tulemaan ja saatiin perusasentokin loppuun. Vapautus, kehut koiralle ja kissanruoat kehiin. Jenni-kouluttaja antoi palautetta, joka meni tiivistettynä niin, että me voitais pikkuhiljaa ruveta opettelemaan ihan kokonaisia liikkeitäkin ja että Elmo palkkautuu ja innostuu älyttömän hyvin pelkistä mun kehuista.

Loppuun harjoiteltiin vielä siivekkeen kiertoa, jotta voimme jatkossa ruveta myös opettelemaan luoksetulon pysäytyksiä siivekkeen kanssa. Elmo hoksas homman nopeasti, onhan se sille tuttua hommaa agilitykoiralle.

Koiran vaihto ja Manu kehiin. Manun harjoituksissa oli sama aihe. Treenit aloitettiin kehääntulotarkastuksella, luoksepäästävyydellä ja paikallaololla. Harjoiteltiin sitäkin koemaisesti. Manun kehääntulotarkastukset on ongelmallisia, sekun haluais rakastaa tuomarin kokonaisvaltaisesti. Luoksepäästävyydessäkin sen on vaikea pysyä nahoissaan, toisinaan pysyy just ja just, toisinaan pylly nousee ja häntä vispaa. Voivoi! Paikallaolossa Manu ei varmaan kuullut ensimmäistä ”maahan”-käskyä vaan jäi istua tököttämään paikalleen. Sitten se vilkas ympärille ja katto, että muut koirat on maassa ja painu sinne itsekin ennen kuin ehdin toistaa käskyä. Paikallaolo 1,5 minuuttia. Manu jälleen ennakoi nousemisen kun mentiin takas koirien luokse. Huomas kuitenkin virheensä ja meni saman tien takas maahan ennen kuin ehdin sen sinne käskeä. Käskystä nousi sitten perusasentoon. Minä luulen että huomasin nyt mistä Manun ennakointi johtuu. Jos mä vilkaisen sitä, niin se ennakoi, mutta jos katon suoraan eteenpäin niin se näyttäis pysyvän maassa. Pitää tarkastella jatkossa johtuisko se siitä.

No sitten oikeisiin palkattomuustreeneihin. Otettiin Manun kans hieman hihnassa seuraamista odotellessa. Ihan kivaa seuraamista. Palkattomuusliikkeiksi valitsin liikkeestä maahanmenon, liikkeestä seisomisen ja hypyn. Manu teki itse liikkeet ihan hyvin, mutta kyllä sen perusasennot jäi taas kovin vinoiks. Turhia pistemenetyksiä otetaan kyllä niistä, mutta näillä nyt mennään!  Loppuun vielä tällekin ryhmälle siivekkeiden kiertoa, Manullehan se olikin tuttu juttu. Se on harjoitellut jo aiemminkin siivekkeiden kiertoa myös tokomielessä, onhan sille tehty luoksetulon pysäytyksiäkin.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Elmo liitää

Torstaisin on Elmon omat ohjatut treenit. Tällä kertaa aiheena oli irtoamista kepeiltä ja muutenkin rohkeaa ohjausta. Rata alkoi kolmen esteen suoralla, joista viiminen oli rengas. Renkaalta tiukka kääntyminen kepeille n. 90 asteen umpikulmasta. Keppien aikana piti irrota aika reilusti, jotta ehti jatkoon irrottamaan koiraa päätyhypylle että ehti taas vauhtisuoran jälkeen renkaalta kääntämään koiran "väärään" päähän putkea, ei siis siihen päähän johon oli suora linja renkaalta. Elmon kans oli toki pätkissä, koska eihän se ole mennyt keppejä radalla kun kerran. Joten kepeille palkka ja ei muutakun matkaa. Tässä tuli vaan ongelma vastaan, koska kouluttaja-Anna oli ottanut palkan ja lähdöstä oli suora linja myös palkalle niin muutaman kerran jouduttiin jumppaamaan, että Elmo lähtis oikeeseen suuntaan eikä suoraan palkalle. Saatiin se sitten vihdoin lähtemään myös radalle, joskin ajatus oli vähän liikaa palkassa niin ettei ehtinyt eka kerralla tuikata itteään oikeasta välistä pujotteluun. Uusi yritys ja tällä kertaa rytmi meni puolessavälissä sekaisin ja yksi väli jäi pujottelematta. Kolmas kerta toden sanoo ja pujottelu onnistui, samoin pääsin irtoamaan kepeiltä kuten oli tarkoituskin. Otettiin vielä kerran ja tällä kertaa piti tehdä vielä rohkeampi sivuirtoaminen, kiertää keppien vieressä olevan muurin toiselta puolelta. Ei ongelmaa. Sitten jatkettiin rataa erikseen keppien päästä. Elmo irtosi hienosti päätyhypylle ja minä pääsin ajoissa liikenteeseen, ehtiin hyvin ohjaamaan ja kääntämään renkaalle, mutta siellä jäin sitten kuulemma liikaa jarruttamaan ja odottamaan. Kyllähän Elmo käänty oikeeseen päähän putkea sillä ohjauksella, mutta ohjaajalla oli parantamisen varaa, yllättäen. Otettiin vielä pari toistoa kunnes Anna oli tyytyväinen myös ohjaajan menoon.

Omatoimiharjoituksena tehtiin puomia. Edellisen päivän neuvot eivät olleet menneet hukkaan, vaan rohkeasti tehtiin sivuirtoamista puomille. Minä irtosin niin että kepit jäi mun ja puomin väliin ja Elmo veteli "itekseen" puomia ammattilaisen elkein. Ei ongelmia. Minäkin muistin pysyä liikkeessä koko ajan, ilman että varmistelen koiran pysähtymistä omalla pysähtymisellä. Jos en nyt ite onnistu pilaamaan Elmon kontakteja niin sille tulee vielä tulevaisuudessa ihan tosi hyvät kontaktit! Kyllä on pohjatyön jankkaaminen tuottanut tulosta.

Vuorossa oli vielä lyhyt loppupätkä valvovan silmän alla. Eli otettiin yksi vaikeahko lähtöasetelma jossa oli kaksi hyppyä linjassa jonka jälkeen tiukka noin 90 asteen kääntyminen hypylle ja sieltä putkeen. Ohjaajan lähto piti olla kakkoshyppyyn nähden sivussa, sieltä näyttää yhdellä askeleella koiralle kakkoshyppy ja ennen kuin koira ponnistaa niin valssin piti olla valmis kääntämään koira kolmoshypylle. Täytyy sanoa että Elmon kans tämä asetelma meni ihan putkeen. Minä hihkuin Annalle toisen suorituksen jälkeen kuin ihana oli kun itekki näin että Elmo oli jo kakkoshypyn päällä linjannu suuntansa kohti kolmosta. Täydellistä! Elmo on ihana!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Agilitytreeniä molemmille

Keskiviikkoisin on Manun ohjattujen agilitytreenien vuoro. Elmolla kävi myös tuuri ja sain sillekin ylimääräisen treenin Manun ryhmään. Ohjelmassa oli kontaktien katsaus, lähinnä asenteen tarkistus. Tarkoitus olisi siis, että koira syöksyisi täysillä loppuun asti ja pysähtyisi vasta sitten. Manulla varsinkin on ongelma kontaktin loppuosan hitaus, kun se haluaa varmasti pysähtyä oikeeseen paikkaan niin jarruttaa vauhtia jo hyvissä ajoin puomin alastulolla. Ei muuta kun etupalkkaa puomin päähän ja kovan kannustuksen kans loppuun asti. Itse piti jäädä noin puoleen väliin puomia, että koira tulisi itsenäisesti loppuun asti. Sain kun sainkin Manun tsempattua hyvällä vauhdilla loppuun asti. Ei muutakun paljon toistoja niin kyllä se siitä. Manun kunniaksi voidaan sanoa, että se osaa suorittaa kontaktiesteet hienosti myös itsenäisesti, ilman mun apua.

Sitten olikin Elmon vuoro. Elmohan on mennyt vasta muutaman kerran puomia edes irti. Ensin otettiin pelkkiä nopeita alastuloja jonka jälkeen vuorossa oli koko puomi. Ja Elmohan paineli. Sillä ei ainakaan ole asenteen kanssa mitään ongelmia, vaan täysillä loppuun asti ja vauhdista pysähdys. Wau, hieno Elmo! Mari-kouluttaja ei olekaan nähnyt Elmon treenejä kun joskus vauvakoirana, ja tykkäsi niin kovin Elmon suorituksista, että nostettiin samantien vaatimustasoa ja otettiin esteen kautta vauhtia puomille. (Elmo ei ole koskaan aiemmin suorittanut este+kontakti yhdistelmää). Sama meininki jatkui ja heittäydyttiin ihan vallattomiks. Seuraavaks mun piti nimittäin ottaa jo sivuetäisyyttä puomilla, ja matkaa tulikin kerralla varsin runsaasti, koska A-este oli edessä ja se piti kiertää. Se oli Elmolle vähän liikaa, ja tuli pysähtymättä läpi. Jarrutti kyllä loppuun mutta ei aivan malttanut pysähtyä, mutta ei se kaukana ollut. Niinpä otettiin vielä onnistunut suoritus pelkällä alastulolla. Ohjaajalle tuli vähän sanomista että täytyis jatkaa liikettä niin kauan että koira on pysähtynyt, nyt meinasin vähän liikaa varmistella pysähtymistä lopettamalla myös oman liikkeen. Hieno Elmo!

Omatoimitreenaamisen aiheena oli erikoisesteet maksimimitoissa- Eli harjoteltiin kääntymisiä pituudelle, okserille ja muurille niin, että esteet oli suurimmissa sallituissa mitoissa. Ja olihan ne sitten isoja. Tietenkin kaksi koiraa samoissa treeneissä vei omatoimitreenaukselta aikaa, mutta Manun kans otettiin pituudella ja okserilla tiukkoja käännöksiä. Pituuden kanssa meinasi pari kertaa tulla vähän hankaluuksia tiukkojen jarrutusten kanssa mutta rupesi yritysten jälkeen sujumaan, okserista Manu lensi yli tuosta vaan. Elmo pääsi kans vähän kokeilemaan, mutta toki sillä ei esteet vielä voinut maksimimitoissa olla.

Loppuun vielä Marin valvovan silmän alla A:lle taaksejäänti. Hypyn kautta A:lle ja koiran piti taas loppuosa suorittaa itsenäisesti. Manu oli ihan villinä, koska Elmo oli päässyt just sitä ennen treenaan mun kans Manun ootellessa häkissä, joten kun Manu pääsi suorittamaan niin siellä mentiin sitten täydellä rytinällä hienon suorituksen kans. Pikku-jantteri sai toki vähän helpotusta, sen kans sai tulla loppuun asti matkassa ja hienosti taas pysähty vaikkei Aatakaan oo tehty ku pari kertaa irti eikä koskaan esteen kautta :) Kivat treenit, molemmilla.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hierontaa ja tokoa

Tänään oli koirien hierontapäivä. Sen verran rupeaa oleen koirille tuttu juttu, että hierojan tielle kääntyminen aiheuttaa takakontissa yleistä hälinää ja vinkumiskonsertin. Ei muuta kun koirat tupaan ja Elmo ensin käsittelyyn. Manu yritti alkuun tunkea syliin, että josko Manuakin vois hieroa, mutta tyytyi sitten makoilemaan eteisessä ja odottamaan omaa vuoroaan. Elmo rentoutu oitis hierojan käsittelyyn. Mitään hälyyttävää kropasta ei löytynyt, lavat oli hieman jumissa, mikä onkin agilitykoirille tyypillistä, mutta takapuolen kireys oli toiselta puolen jo hävinnyt, toisella puolella oli vielä hieman jäljellä. Sitten oli Manun vuoro. Manun ongelmat ovat enemmän takapäässä. Etureidet ja lantio varsinkin meinaa jumittua. Niinkuin tälläkin kertaa sieltä löytyi sanomista, mutta ei mitään mullistavaa. Kotiin jumppaohjeet ja palataan asiaan parin kuukauden päästä.

Illalla oli sitten vielä kumpaisellakin tokotreenit. Ensin oli Elmon vuoro. Elmo teki innokkaasti hommia omalla tasollaan. Ohjelmassa oli paikallaoloa, kaukokäskyjen jumppaamista ja luoksetulojen vauhtia niin, että koira palkattiin niin että palkka heitettiin jalkojen välistä ja koira juoksi täysillä myös jalkojen välistä. Elmon mielestä se oli tosi kivaa! Manulla oli samat harjoitukset. Manulle päänvaivaa tuotti kovasti, että miten se muka voi mun jalkojen välistä mennä, vaan aina yritti kiertää. Lienee täytyy asia sille erikseen opettaa. Muuten kyllä oli hyvät treenit.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Manun tokoepikset

Manu on ilmoitettu huhtikuulle tokokokeeseen, joten oli korkea aika käydä harjoittelemassa koemaista suoritusta epävirallisessa kokeessa. Lähinnä lähdin katsomaan riittääkö Manun vire kahlaamaan koko kokeen läpi. ALO-luokkaan oli ilmoittautunut Manun lisäksi vain yksi koira, joten kovin suurta ryntäystä ei paikallaoloon ollut, mutta toisaalta Manulle ei koiramäärällä ole väliä. Manu pysyi nätisti maassa koko paikallaolon ajan, mutta perusasentoon jouduin pyytämään toisenkin kerran, josta ansaittu pistevähennys. Jännä homma kun monesti Manu jopa ennakoi nousemisen, mutta ei sen väliä. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmia ollut, ainoastaan nahoissa pysyminen on välillä hieman hankalaa, onhan Manun mielestä ihmiset niiiin ihania, varsinkin tutut (joihin tuomarikin lukeutui). Paikallaolosta välipalkkaukseen ja sitten totuuden hetki, jaksaako Manu loput liikkeet ilman palkkaa. Palkattomuustreeniä ollaan kyllä tehty, mutta vain kolmella liikkeellä. Kokeessa siihen kuitenkin tulee vielä kolme liikettä lisää..

Liikkeet aloitettiin seuraamisilla, sekä kytkettynä että vapaana. Molemmat pätkät Manu veti iloisella meiningillä koko ajan kontaktissa. Joskin hieman edisti ja perusasennot jäi hieman vinoiks, mutta en mä ole niistä moittinutkaan koiraa. Tällä hetkellä on ollut tärkeintä että koiralla on into tehä hommia. Jos ALO-luokkaa pidemmälle jatketaan niin sitten pitänee ruveta enemmän puuttumaan, mutta katotaan nyt. Liikkeestä maahanmeno oli kuulemma oikein hieno, käskyn saatuaan Manu kuulemma tippu siihen paikkaan makamaan. Minä en sitä oikeen nähny kun kauheesti yritin pitää tokoryhdin ja olla vilkuilematta koiraa. Luoksetulo aiheutti "katsomosta" WAU-kommentin (terkkuja Tiinalle). Minusta siinä ei ollut mitään erikoista, ainahan Manu tykkää mun luo tulla :D  Liikkeestä seisomisessa Manu pikkusen hiipi käskyn jälkeen ja mikä oli ihmeellistä, väisti hieman kun menin takas sen luo. Sitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt vaan seisonut kiltisti niillä jalansijoillaan. No, vähän takapuolta siirsi ulospäin, joten en vielä oo kauheen huolissaan. Vielä viimeisenä hyppy, joka suoritettiin kympin arvoisena. Yhteispisteinä 183p ja luokka"voitto". Palkinnoksi saatiin omat tunnistusnoutokapulat.

Summa summarum, olen erittäin tyytyväinen. Manu hyvin jakso puurtaa kaikki liikkeet läpi ilman palkkaa. Jokaisen vapautuksen jälkeen se oli kyllä sen näkönen, että nyt varmaan pääsee palkalle, mutta hienosti kokos aina itsensä seuraavaan liikkeeseen. Liikkeet meni hyvin, pientä pilkunviilausta siellä olis, kuten vinot perusasennot, mutta niistä en ota stressiä. Tästä harjoituksesta puuttui vielä ohjaajan jännitys, joka varmasti on kokeessa suuressa asemassa, saas nähdä miten koira siihen reagoi. Mutta sitä ei voi harjoitella kun siellä kokeessa, joten nähtäväksi jää!